Otsikko on harhaanjohtava, suoranaista valetta. Kirjat ovat minulle kaikkea muuta kuin pirun keksintö. Rakastan kirjoja, ihan liikaa, ja se on ongelma. Ihmisellä ei nyt vain voi olla määränsä enempää kirjoja.
Kotini ei ole eikä näytä kirjastolta, mutta minulla on siellä kirjoja kohtuullisen paljon. Niitä on vuosikymmenten varrella kerääntynyt nurkkiin niin paljon, että välillä niitä on ollut pakko vähentää.
Kirjojen lajittelu hyllyyn jääviin ja sieltä poislähteviin on ollut joka kerta lopputuloksen osalta samanlainen projekti. Olen aloittanut operaation vakain aikein tehdä kirjahyllyssäni kunnon puhdistuksen, mutta hyvin suunniteltu ei ole tähän saakka ollut kertaakaan läheskään puoliksi valmis: hyllyille on syntynyt tyhjää tilaa perin niukasti.
Miksi ihmeessä yhdestä kirjasta luopuminen on lähes aina yhtä tuskallinen eroprosessi? Otat hyllystä mielestäsi turhan opuksen, kääntelet sitä käsissäsi, muistat mistä se on sinulle tullut paremmin kuin sen sisällön ja tulet siihen tulokseen, että kyllä tuonkin voisi joskus lukea uudelleen.
Kirja tykkää, että sitä luetaan.
Ja niin kirja palautuu takaisin hyllyyn saaden lisää elonpäiviä tutussa ja turvallisessa ympäristössä sen sijaan, että joutuisi kirjojen kiertolaiseksi rautatieaseman, kauppakeskuksen tai kirjaston hyllykköön, josta ihmiset voivat helposti napata itselleen sopivaa lukemista vähällä vaivalla.
Teinkö hyvän teon vai en? Kohtuullisen isolla todennäköisyydellä kirjan nykyinen tehtävä jatkuu, eli kerätä kotonani vain pölyä kaltaistensa kanssa näillä näkymin maailman tappiin eli kuolemaani saakka. Toinen vaihtoehto olisi katkaista napanuora välillämme ja laittaa kirja kiertoon.
Joudun kohtaamaan kysymyksen taas kerran. Edessä on kirjahyllyn inventaarion ja tyhjennyksen aika. Yllätys, yllätys, tälläkin kertaa olen etukäteen päättänyt olla edellistä kertaa jämäkämpi ja karsia teosten määrää kovalla kädellä.
Minusta siihen on paljon hyviä perusteluja. Hyllyssäni kirjat ei eivät tuota iloa kenellekään. Siellä ne ovat hyödyttömiä ja vailla tehtävää, sillä kirja tykkää, että sitä luetaan. Miksi en antaisi niiden tuottaa iloa ja elämyksiä muille ihmisille sen sijaan, että hilloan niitä hyllyssäni hyödyttöminä vuodesta toiseen?
Monet ihmiset lukevat nykyään liian vähän, jos ollenkaan. Kenties yhden, kahden tai useamman hyllystäni kiertoon lähtevän kirjan ansioista tilanne voi parantua edes hitusen. Teollani voi siis olla jopa yhteiskunnallista merkitystä, lisätä ihmisten lukuintoa.
Perusteita kirjahyllyn kunnon siivoukselle siis löytyy, mutta mistä saan voiman kirjan ja minun väliseni tunnesiteen katkaisemiseen?
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
