Filosofian akatemiassa työskentelevä konsultti Reima Launonen ei ole ihan sitä, mitä yritysjohtoa valmentavalta ammattilaiselta voi odottaa. Tämä mies etsii yritysten johtajien kanssa keinoja parantaa tulosta – ja samalla kirjoittaa johtajista joskus kovaankin sävyyn, kuten ”omahyväisinä paskiaisina”.
– Tietokirjailijana en vältä konflikteja, mutta konsulttina toteutan minulle tehtyjä toimeksiantoja, Launonen selittää.
Launonen julkaisi keväällä tietokirjan Taistelu työstä, joka ohjaa yrityksiä matalaan hierarkiaan ja työntekijöitä itseohjautuvuuteen. Kirja valaa uskoa työntekijöiden kykyyn kehittää omaa työtään.
– Matala hierarkia on hyvä kehityssuunta. On epätodennäköistä, että johtajille eli pienelle ryhmälle kasaantuisi organisaation kaikki viisaus. Nyky-yhteiskunta elää informaatiosta ja nopeasta reagoinnista. Hierarkiat kangistavat organisaatioiden toimintaa.
Yhteiskunnassa ihmisiin luotetaan niin paljon, että he saavat esimerkiksi äänestää vaaleissa, toimia yhdistyksissä ja perustaa perheen. Yrityksissä on yhä jäljellä holhoavia ja valvovia rakenteita.
– On paradoksaalista, että ihmisiin luotetaan yhteiskunnassa näin paljon, ja silti yrityksissä heidän kykyihinsä ei uskota.
Vaikutus näkyy epäsuorasti
Konsultoinnin vaikutusta on vaikea mitata. Konsultit itse arvioivat omaa vaikutustaan, ja asiakkailla on usein omat kyselynsä, joilla ne selvittävät henkilöstön hyvinvoinnin ja tuottavuuden muutoksia. Yrityksen menestykseen vaikuttavat kuitenkin niin monet tekijät, ettei valmennuksen vaikuttavuutta ole helppo erottaa.
– Jos yrityksen toiminta kehittyy valmennuksen jälkeen positiivisesti, me olemme yksi osa sitä kokonaisuutta, Launonen tulkitsee.
Launonen saa kutsun usein uudelleen samaan taloon, jossa hän on konsultoinut. Hän pitää sitä itselleenkin palkitsevana.
– Mitä paremmin tunnen organisaation ihmiset jo valmiiksi, sitä paremmin pystyn auttamaan heitä.
Työpaikan kulttuuri ei parane valmennuksilla itsestään, vaan johdon pitää sitoutua siihen, että työntekijät saavat valtaa päättää omasta työskentelystään.
– Ongelmana on, että monessa organisaatiossa työntekijät kokevat, ettei heille anneta itseohjautuvuuden nimissä riittävästi liikkumavaraa.
Työntekijät tarvitaan mukaan
Yleisönä valmennuksissa on usein koko yrityksen henkilöstö. Välillä on tarpeen erottaa keskusteluissa työntekijät esihenkilöistä ja johtajista, jotta kaikki ajatukset tulevat kuulluiksi. Vapaaehtoisiin valmennuksiin osallistuvat innokkaimmin naiset.
– Työelämää pitää kehittää siinä missä teknologiaakin. Usein miehet suhtautuvat työelämään niin, ettei sen kehittämiseen tarvitse laittaa paukkuja. Ajatelkaa vaikka, jos urheilija ajattelisi samalla tavalla omasta työstään.
Valmennukset keskittyvät yleisiin asioihin, joissa työnantajan ja työntekijöiden edut ovat yhteisiä. Harvoin puhutaan yksityiskohtaisista ja vaikeista kysymyksistä.
– Jos puhe alkaa koskea esimerkiksi työaikoja tai palkkaa, menee hankalaksi.
Valmennettavien yritysten joukossa on perinteisiä duunareiden työllistäjiä, mutta asiakkaat painottuvat asiantuntijataloihin.
– Asiantuntijoiden työhön investoidaan eniten, koska työnantajat luulevat, että se tuottaa eniten vastinetta rahalle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikessa työssä tarvitaan ammattitaitoa, ja sitä voi kehittää.
Launonen haluaa työpaikoille lisää sopimisen henkeä. Hän ymmärtää syitä, miksi esimerkiksi teknologiateollisuudessa ja metsäteollisuudessa työnantajat painottavat paikallista sopimista. Launonen edellyttää kuitenkin, että neuvotteluja käydään reilusti.
– Paikallisesti sovitaan nykyäänkin paljon, mutta siihen tarvitaan luottamuksen ilmapiiri. Sitä ei muodostu, jos toinen osapuoli kokee, ettei heidän edustansa välitetä.
Työläistaustainen ryhtyi filosofiksi
Päivätyönään Launonen toimii yrityskonsulttina Filosofian akatemialla. Hän valmentaa yrityksiä ja julkisen alan organisaatioita parantamaan työhyvinvointia, itseohjautuvuutta ja sisäistä motivaatiota.
Launonen valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta käytännöllisestä filosofiasta. Launosen kiinnostus työelämän kehittämiseen kumpuaa hänen työväentaustaisesta lapsuudestaan. Äiti toimi siivoojana ja isä varastotyöntekijänä.
– Olen imenyt sen äidinmaidosta, että omien etujen puolustaminen kuuluu oikeuksiin sekä yhteiskunnallisella että työpaikan tasolla.
Ammattietiikkaan toki kuuluu, ettei Launonen tule ajamaan työpaikoille omaa agendaansa. Toisaalta hän ei puhu omien arvojensa vastaisesti. Ammattiylpeyteen kuuluu, että jos tilaajan toiveet eivät kohtaa, konsultti kehottaa hankkimaan toisen puhujan.
– Olen verrannut työtäni klassisesti kätilön rooliin niin kuin Sokrates. Tarkoitukseni ei ole istuttaa ihmisiin valmiita mielipiteitä vaan herättää ihmisissä ajatuksia.
Omat ajatukset tulevat parhaiten esiin juuri keväällä ilmestyneessä tietokirjassa, jossa Launonen ottaa kantaa työelämän kysymysten lisäksi yhteiskunnallisiin asioihin.
Teksti ja kuva: Janne Luotola
