Sitran projektijohtaja Markus Kalliola oli viime kesänä mökillään Hirvensalmella, kun hän alkoi tuntea voimakasta kipua. Mikkelin sairaalassa diagnosoitiin yöllä vaarallinen sappirakon tulehdus. Hänet olisi leikattu heti samassa paikassa, mutta hänelle annettiin lähete kiireelliseen leikkaukseen kotipaikkakunnalle Jorvin sairaalaan Espooseen.
Kalliola pääsi vaimonsa kyydillä Jorviin. Tieto saapuvasta potilaasta ei liikkunut järjestelmästä toiseen eikä leikkausta voitu aloittaa ennen tietojen syöttämistä Espoossa käytössä olevaan Apotti-järjestelmään.
Tiedot saatiin järjestelmään lopulta niin, että Kalliola soitti Mikkeliin. Sieltä tarvittavat tiedot tulostettiin paperille ja lähetettiin faksilla eteenpäin. Jorvissa paperit tulostettiin faksista ja kirjattiin käsin Apottiin. Tämän jälkeen Kalliola haettiin osastolle ja leikattiin seuraavana aamuna.
– Tuntui epäreilulta, että kun asiat oli jo toisessa sairaalassa selvitetty ja annettu lähete kiireelliseen leikkaukseen, toisessa sairaalassa ei otettu vastaan vaan jouduin odottamaan siellä yli kolme tuntia päivystyksessä epätietoisena tilani vakavuudesta, Kalliola kertoo.
Tapaus voisi olla osoitus vanhasta ja toimivasta teknologiasta, mutta päällimmäisenä Kalliolan mieleen nousee tietojärjestelmien yhdenmukaisuuden puute.
Sote-järjestelmät yhdenmukaisiksi
Sitra ehdottaa Terveysdata 2030 -selvityksessään, että THL:n alle perustettaisiin erillisyksikkö tai yhtiö takaamaan eri potilastietojärjestelmien yhteensopivuutta niin kotimaassa kuin Euroopan unionin sisällä. Ehdotus vaatii toteutuakseen lainsäädännön muutosta.
– Ei ole tarvetta vähentää kilpailua tai potilastietojärjestelmien määrää vaan luoda niille avoimia rajapintoja, joiden kautta voidaan välittää yhteisen tietomallin mukaisia potilaskertomuksia järjestelmästä toiseen, Kalliola tarkentaa.
Kelan ylläpitämä Kanta-järjestelmän arkkitehtuuri saatiin toimimaan vuonna 2007, mutta se ei teknisesti sovellu tämän vuoden alussa aloittaneiden hyvinvointialueiden potilastietojärjestelmien väliseen tiedonvaihtoon. Reseptitiedot liikkuvat sillä suhteellisen hyvin, mutta esimerkiksi Kalliolan tapauksessa lähete saapui perille puolitoista kuukautta jo tehdyn leikkauksen jälkeen.
Potilasjärjestelmien välistä kommunikaatiota voi verrata gsm-standardin tai swift-järjestelmän keksimiseen. Niiden avulla kotimaisella puhelinliittymällä voi soittaa ja raha liikkuu myös ulkomailla.
Yhteiskunta säästäisi Sitran selvityksen perusteella muutoksilla 5 000 hoitajan ja 1 300 lääkärin työpanoksen, jos digitaalisista järjestelmistä saadaan kaikki hyöty irti. Samalla yhteiskunta ennaltaehkäisee terveysongelmia, vähentää turhaa lääkkeiden käyttöä ja parantaa potilaiden hoitoa. Ohjelmistojen kehittäminen tuo lisäksi työtä.
– Haluamme, että sote-ala nähtäisiin kustannusten sijaan kasvualana.
Tekoäly tehostaa hoitoa
Ihmisten terveydestä kerätään valtavasti tietoa, jota voidaan hyödyntää tekoälyn avulla. Isojen datamäärien mukana syntyy mahdollisuuksia tunnistaa riskiryhmiä ja ehkäistä sairauksia.
– Sairauksien ennaltaehkäisyä ei pitäisi säätää vain mahdollisuudeksi vaan velvollisuudeksi hyvinvointialueille, Kalliola sanoo.
Geenejä koskeva tieto helpottaa lääkityksen säätämistä kullekin potilaalle niin, että se tehoaa parhaiten.
Tavanomaisessa potilastyössä tekoäly säästää lääkärin työaikaa siinä, ettei tämän tarvitse itse kirjoittaa potilaskertomusta, antaa lähetteitä ja määrätä lääkkeitä. Puheentunnistus voi tehdä nämä työvaiheet vastaanoton aikana, ja lääkärin vastuulle jää lähinnä hyväksyä tekoälyn ehdottamat jatkotoimet.
Teksti ja kuva: Janne Luotola
