Hyvinvointimme perusta on vientiteollisuuden harteilla. Karkeasti ottaen puolet kansantaloutemme tuloista syntyy viennistä. Lyhyesti sanoen vienti tuo ihmisille tuloja, työtä ja hyvinvointia. Äkkiä arvaten voisi kuvitella, että näin eduskuntavaalien alla teollisuudella ja etenkin vientiteollisuudella olisi ystäviä jonoksi asti.
Kriitikoille huomautettakoon heti kärkeen, että teollisuutta se on palveluteollisuuskin. Ei siis kannata viisastella rakennemuutoksesta ja palveluiden kasvusta. Ja tosiasia on, että ilman perusteollisuutta eivät myöskään suunnittelutyöt pysy maassa pitkään.
Mutta palataanpa takaisin asiaan. Jos kuvittelee, että puolueet kilvan yrittävät keksiä keinoja suomalaisen vientiteollisuuden vauhdittamiseksi, joutuu pettymään pahasti. Tuntuu siltä, että teollisuuden tulevaisuus ei puolueita juurikaan kiinnosta.
Ei tässä ole tarvetta ruveta sanoja rakastamaan, mutta arvatkaapa, kuinka monta kertaa kolmen suurimman puolueen vaaliohjelmassa mainitaan vientiteollisuus? Vastauksen saat, kun kosketat peukalolla taivutetun etusormen päätä. Nolla.
No, koska sanoja ei ole tarvis rakastaa, niin ehkä sisällöt ovat kuitenkin kunnossa. Tilanne paranee vähän: elintarvikevienti ja koulutusvienti mainitaan, digitalisaatiosta ja biotaloudesta puhutaan.
Yhdeltä puolueelta löytyy selkeä linjaus t&k -menojen parantamisesta, toiseltakin kirjaus, joskin epäselvä. Kolmas haluaa Suomeen monipuolisen viennin strategian. Oikeitakin asioita siis on. Se on hyvä.
Mutta. Ei pitäisi olla epäselvää, että Suomen hyvinvointi syntyy viennistä ja nimenomaan vientiteollisuudesta. Poliittiset tavoitteet eivät ole kohdallaan, jos hyvinvoinnin tärkein lähde saa muutaman hajamaininnan, kun sen pitäisi olla suunnitelmien ja strategioiden lähtökohta. Jos en väärin muista, niin eikö juuri yhteiskunnan rahoituspohja ole se, joka on murenemassa.
Toisekseen, minusta olisi mukavaa, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Jos halutaan tukea vientiteollisuutta ja parantaa sen edellytyksiä, niin kirjataan sitten ohjelmaan niin. Ja kerrotaan vielä siihen perään, että mitä konkreettisia toimia puolueen listalla on ensimmäisenä. Muusta, eli nykyisen kaltaisesta, tulee sellainen olo, että aihetta vältellään.
Kysymys siis kuuluu, kuka rakastaisi vientiä?
Ja lopuksi vaikuttamisvinkki: ennen kuin päätät, miten äänioikeuttasi käytät, kysy ehdokkaaltasi hänen suhtautumistaan vientiteollisuuteen. Ja penää häneltä konkretiaa, ei ympäripyöreitä latteuksia.
Petteri OksaInsinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies