Ammattiyhdistysliike on ollut käynnistämässä Operaatio Vakiduunia, kampanjaa pätkätyöläisten aseman parantamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Kampanjan ydin on nimien kerääminen kansalaisaloitteeseen nollatyösopimusten kieltämiseksi.
Ei ammattiyhdistysliike ilkeyttään ole tällaista kampanjaa käynnistänyt. Nollatuntisopimus mahdollistaa monenlaista väärinkäytöstä, ja tavoite on saada tähän muutos.
Jokainen ymmärtää, että nollatyösopimuksella töitä tekevä on työmarkkinoilla paljon huonommassa asemassa kuin vakituinen työntekijä. Mutta sekään ei riitä; on tilanteita, jossa on kaksi nollatuntisopimuslaista, joista toinen saa jatkuvasti täydet tunnit ja toinen ei mitään. Siitä on työn ilo kaukana.
Nollatyösopimus ei aina erottele herraa narrista. Nollatyösopimusten yleistyessä työpaikalla voivat kaikki työntekijät pomoista alaspäin tehdä töitä nollasopimuksella. Kun nollatuntilaisia on runsaasti, kaikille voi riittää esimerkiksi 12 viikkotuntia.
Jollekin se voi olla tarpeeksi, toiselle taas ei. Usein tällaisessa tilanteessa työnantaja kieltää menemästä saman alan töihin vedoten kilpailevan toiminnan kieltoon, vaikka harvoin se naapurikaupan kassahenkilönä toimiminen vahinkoa aiheuttaa. Tässä tilanteessa ei työpaikan vaihtokaan auta.
Tiedossa on myös tapauksia, joissa nollatuntilaisia otetaan jatkuvasti lisää samalla kun vanhat työntekijät eivät saa yhtään tuntia, eli periaatteessa nollasopimusta käytetään kiertämään työnantajan työntarjoamisvelvoitetta. Ei kuulosta reilulta, vai kuinka?
Sanotaan mitä sanotaan, nollatyösopimuksista on ihmisille enemmän haittaa kuin hyötyä. Joku voi esimerkiksi opiskelun takia haluta tehdä lyhyempää päivää ja heillä on niin halutessaan suotava siihen mahdollisuus, mutta nollasopimuksista ei saa tehdä yleistyvää maan tapaa.
Epäsäännölliset tulot ovat aina epäsäännöllisiä. Nollatyösopimuksen varaan on vaikea laskea tulevaisuuttaan, maksaa vuokria tai yrittää saada pankista lainaa. Eläkekertymää karttuu heikonlaisesti, minkä vuoksi töistä ei voi jäädä pois.
Työttömyysturvan kannalta nollatyösopimukset ovat ikäviä. Jos huonosti käy, pääset ”nauttimaan” vain järjestelmän huonoista puolista. Oikeutta ansiosidonnaiseen päivärahaan ei välttämättä kerry, mutta 90 päivän karenssi voi napsahtaa omalle kohdalle pyytämättä ja yllättäen.
Näitä epäkohtia Operaatio Vakiduuni yrittää korjata asettamalla osa-aikaiselle työntekijälle vähintään 18 tunnin alarajan. Jos työnantajan olisi tuo tuntimäärä osa-aikaiselle tarjottava, käytännössä tämä merkitsee noin puolen työntekijän palkkaamista.
Ei luulisi olevan ylipääsemätön kynnys pienellekään yritykselle. Jos kuitenkin työntekijä pitää sahata vielä pienempään osaan, käytettäköön niihin töihin aidosti omasta halustaan lyhyempää päivää tekeviä, kuten opiskelijoita.
Vakiduuni on kuitenkin aina vakiduuni, joten eiköhän ryhdytä yhdessä vaikuttamaan. Osallistu ja lue lisää nettisivulta www.operaatiovakiduuni.fi. Siellä voit myös allekirjoittaa kansalaisaloitteen.
Tommi GrönholmInsinööriliiton projektipäällikkö
