Suomalaiseen politiikkaan tuntuu mahtuvan yksin iskusana kerrallaan. Toiset niistä ovat merkityksellisempiä ja todellisempia kuin toiset. Nyt puhutaan velkajarrusta, ja kaikki politiikan teko vaikuttaa kulminoituvan siihen.
Perusajatushan on yksinkertainen. Sitoudutaan yli puoluerajojen siihen, että maan julkisen talouden kuntoon laittaminen tarvitsee toimia. Sitoudutaan siihen, että velanotto ei voi jatkua nykyisenkaltaisena. Sitä pitää jarruttaa, tarvitaan siis velkajarru.
Kukaan ei varmasti kiellä, että Suomen julkinen talous on huonossa kunnossa. Valtio ei voi jatkuvasti velkaantua taloutensa kasvua enempää. Velan määrästä tulee ennen pitkään voiteluaineen sijasta hiekkaa talouden rattaisiin.
On siis perusteltua, että sitoudumme velkaantumisen lopettamiseen. Tilanne on vain päästetty sen verran hankalaksi, että toimet ovat aika raskaista. Varsinkin, jos päätetään, että velka on hirvi ajovaloissa ja lyödään jarrut pohjaan. Äkkijarrutus on usein vaarallinen asia, siitä aiheutuu törmäyksen mahdollisen välttämisen lisäksi myös ongelmia.
Kaasu saa suunnan oikenemaan ja väistöliikkeen onnistumaan.
En ole sanomassa, että mitään ei pidä tehdä. Pitää ja paljonkin pitää. Mutta toimia tehtäessä on pidettävä mielessä, että sellaista ei pidä tehdä, mikä muodostuu kasvun esteeksi. Jos ihmisten ostovoima sakkaa veronkorotusten takia ja epävarmuus oman talouden tulevaisuudesta on jatkuvaa, kotimainen kulutuskysyntä ei toimi.
Se johtaa siihen, että työllisyyden on vaikea kasvaa, kun ei ole kysyntää.
Kuten hirven väistämisessäkin pelkkä jarru ei talouden korjaamisessakaan ole avain onnistumiseen. Kun jarruttamisen jälkeen painetaan sopivasti myös kaasua, suunta saadaan oikenemaan ja väistöliike onnistumaan.
Koska yhteiskunnan on vaikea lisätä menoja samaan aikaan kun niitä karsitaan, kaasu löytyy helpoimmin yksityisen sektorin työmarkkinoilta. Velkajarrun rinnalle tarvitaan siis palkkakaasu.
Tilastot osoittavat, että Suomessa palkat ovat kehittyneet heikommin kuin keskeisissä kilpailijoissa. Kun luvassa on veronkorotuksia ja menoleikkauksia, näin ei voi jatkua. Palkkojen kehittymisen on oltava vastaavasti nopeampaa, jotta ihmisten ostovoima kehittyy myönteisesti ja talous saa myös kaipaamansa menovettä.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja