Golfpallo – kiehtova peliväline

Insinöörit tykkäävät tekniikasta, välineistä, numeroista, tilastoista ja todennäköisyyksistä. Näin ainakin oletamme. Siksi onkin vaikea keksiä insinöörille sopivampaa harrastusta kuin golf.

Golfin perusajatus on hyvin yksinkertainen: Yritetään saada pieni, noin 4 cm halkaisijaltaan oleva pallo aloituspaikalta reikään mahdollisimman vähäisellä lyöntimäärällä. Vaikuttaa helpolta.

Esimerkiksi golfin runsaasta tekniikasta ja tieteestä sopii pelin perusväline pallo. Nimenomaan golfpallon kehitys on vaikuttanut itse pelin kehitykseen enemmän kuin mikään muu. Kulloinkin käytössä olleet pallot, niiden materiaalit ja lento-ominaisuudet ovat vaikuttaneet golfkenttien ja mailojen kehitykseen sekä ennen kaikkea pelaamisen mahdollisuuksiin.

Aluksi golfia pelattiin puupalloilla ja myöhemmin höyhenillä täytetyillä nahkapalloilla. Nahkapallot tehtiin käsityönä ja ne olivat erittäin kalliita.

Vuoden 1845 paikkeilla skotti Robert Adams Paterson keksi kokeilla pallojen valmistukseen guttaperkkaa. Kokeilu tuotti tulosta ja pallo alkoi saada mainetta. Guttaperkka on kumin kaltainen, puun erittämä aine, jota on kuumennettuna helppo työstää ja muotoilla. Hajonneen pallon kappaleet saattoi kerätä talteen, sulattaa ja pyörittää uudelleen palloksi. Pallojen hintojen lasku mahdollisti lajin harrastamisen leviämisen.

Pian guttaperkkaan keksittiin sekoittaa muita materiaaleja, kuten korkkia ja kumia. Viime vuosisadan alkupuolella pallojen päämateriaaliksi tuli kumi. Nykyisin palloissa on muovikuori.

Vaikka golfpallot päältäpäin katsottuna näyttävät kaikki hyvin samanlaisilta ja yksinkertaisilta, liittyy niihin monenlaisia teknisiä yksityiskohtia. Pallojen sisältä löytyy mitä ihmeellisimpiä kuvioita, rakenteita ja materiaaleja, joilla on vaikutusta pallon kierre- ja lento-ominaisuuksiin.

Alkujaan golfpallo oli sileäpintainen. Pian guttaperkkapalloilla pelaavat kuitenkin huomasivat, että vanhat jo naarmuuntuneet ja hieman kolhiintuneet pallot lensivät pidemmälle kuin uudet. Tästä keksittiin tehdä palloon valmiiksi kuoppia eli dimplejä. Yleensä golfpallossa on 330 – 500 dimpleä. Tyypillisesti dimplekuvio muistuttaa mehiläiskennoa tai jälleen muotiin tullutta kylpyhuoneen kulmikasta lattialaattaa.

Pintakuvioinnin lisäksi pallon kovuudella eli kompressiolla on merkitystä. Mitä pehmeämpi pallo, sitä enemmän se puristuu lyötäessä kasaan. Näin palloon saadaan pienempi alakierre ja samalla sivukierteet pienenevät, jolloin pallo lentää suorempaan ja pidemmälle myös hitaammalla lyöntinopeudella.

Pallojen kehitystä seurasi luonnollisesti mailojen kehitys. Se on ihan oma tarinansa, mutta voin vihjata, että mailoihin sitä vasta tekniikkaa ja tiedettä liittyykin.

Saatat ihmetellä, miksi tällä palstalla kirjoitetaan golfista. Eihän se liity työelämään tai edunvalvontaan. Mutta minäpä väitän, että liittyy: Olet nyt hetken aikaa ollut ajattelematta työasioita. Se on tärkeää työhyvinvointisi kannalta.