Yhtenä Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n perustamisen alkusysäyksenä pidetään vuoden 1968 tulopoliittisen kokonaisratkaisua, joka aloitti Suomessa niin sanotun tupo-kauden. Pääministeri Keijo Liinamaan mukaan nimetyssä Liinamaa ykkösessä palkkoja korotettiin pennimääräisesti, ei prosenteissa.
Tämä solidaarinen palkkapolitiikka oli SAK:n toiveiden mukaista, mutta vastoin ylempien toimihenkilöiden ja korkeasti koulutettujen etuja, sillä heidän suhteellinen palkkakehityksensä jäi heikommaksi kuin muilla palkansaajaryhmillä. Akava taipui hyväksymään tupon ja pennilinjan pitkin hampain.
Työmarkkinatoiminta ja palkoista neuvottelu ei ollut kuulunut ylempiä toimihenkilöitä edustavien järjestöjen tehtäviin. Ne olivat olleet pikemminkin ammatillisia kiltoja kuin ammattiliittoja sanan modernissa merkityksessä. Moni jäsen samastui vahvasti työnantajaan, halusi neuvotella työehtonsa itse ja piti puheita kollektiivisesta edunvalvonnasta vasemmistolaisuutena.
Muutosta lähtivät toteuttamaan uutta ajattelutapaa edustaneet toimihenkilöt Insinööriliitossa, Ekonomiliitossa sekä Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto KALissa, nykyisessä Tekniikan akateemiset TEKissä. He saivat tukea jäsenistön nuorelta polvelta.
Palkankorotuksista tehtiin suosituksia
50 vuoden historiaansa juhliva YTN oli perustamisensa aikaan vain liittojen yhteistyöelin vailla omaa toimistoa ja henkilökuntaa. Sen oli pitkään vaikea saada ääntään kuuluviin julkiseen sektoriin keskittyneen Akavan sisällä, ja työnantajajärjestö STK suhtautui ynseästi ajatukseen ylempien toimihenkilöiden omista työehtosopimuksista.
1980-luvun lopulle asti Akava neuvotteli tulopoliittiset sopimukset ja YTN:n piti tyytyä siihen, että STK suositti jäsenyrityksiään nostamaan ylempien toimihenkilöiden palkkoja yleisen sopimuslinjan mukaisesti. Kaikki eivät suosituksia noudattaneet.
Jäsenmäärän kasvu ja luottamusmiesverkoston luominen kuitenkin lisäsivät YTN:n painoarvoa vähä vähältä. Työnantajia sitoviin sopimuksiin päästiin viimein 1990-luvulla. Tuolloin Akavan työehtosopimusneuvottelut keskitettiin YTN:lle ja julkista sektoria edustaneelle Akava-JS:lle, nykyisen JUKOn edeltäjälle.
Lama-aikana YTN-liitot profiloituivat myös järjestämällä alueellisia työllistymisprojekteja työttömille jäsenilleen. Ensimmäinen alakohtainen valtakunnallinen työehtosopimus sovittiin metalliteollisuuteen loppuvuodesta 1994.
Vuonna 2007 YTN järjesti historiansa ensimmäisen lakon muiden alojen palkkakehityksestä jälkeen jääneellä suunnittelualalla. Lakon tuloksena ala sai kurottua teollisuuden palkkoja hieman kiinni. Myös työajan ulkopuolisen mutta työhön liittyvän matkustamisen korvauskäytäntöjä parannettiin, ja luottamusmiehen asema sekä toimintaedellytykset kohenivat huomattavasti.
Tupojen aika päättyi
2000-luvulla YTN, kuten kaikki palkansaajajärjestöt, on joutunut sopeutumaan tilanteeseen, jossa työnantajat ovat asteittain alkaneet hylkiä neuvottelutoimintaa.
Tupo-kausi Suomessa päättyi muodollisesti vuonna 2007 työnantajien keskusjärjestön EK:n ilmoitukseen. Sittemmin EK jätti kaiken työehdoista sopimisen jäsenliitoilleen. 2020-luvulla Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus ovat kertoneet, etteivät ne enää tee työehtosopimuksia vaan suosivat yrityskohtaisia ratkaisuja.
Teknologiateollisuus kuitenkin perusti yhdistyksen, joka neuvottelee tessejä ja johon sen jäsenyritykset voivat halutessaan liittyä.
Työnantajaleirin julistusten ja työmarkkinatodellisuuden välillä on vallinnut ristiriita, sillä keskitetyillä päätöksillä on edelleen ollut kysyntää.
– Varsinaisten tupojen jälkeenkin tehtiin raamisopimus vuonna 2011, työllisyys- ja kasvusopimus 2013 sekä kiky 2016, kaikki selvästi keskitettyjä ratkaisuja. Vielä koronan aikana keskusjärjestöt tekivät ehdotuksia, joihin sisältyi esimerkiksi lomautusilmoitusaikojen lyhentäminen, työttömyysturvan parannus ja työantajan eläkemaksujen alennus, luettelee YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki.
Ja yritysten kustannustason vartioimisesta työnantajat pitävät yhä kiinni. Hankamäki arvioi, että toiminta on vähintään yhtä tiukasti koordinoitua kuin keskitetyn tulopolitiikan aikaan.
– Pitäisi tehdä kunkin toimialan tilanteeseen sopivia paikallisia sopimuksia muttei sellaisia, jotka ylittävät yleisen palkkalinjan. Tämä työnantajien outo asenne on jäykistänyt koko neuvottelujärjestelmää, koska ennen kuin vientiteollisuuden pöydässä tulee ratkaisu, missään muualla ei päästä eteenpäin. Nythän onkin taas jonkinlainen uusi Suomen malli mietinnässä.
Yleiskorotus on tärkeä
Kuluvalla vuosituhannella palkankorotukset ovat pääsääntöisesti olleet prosenttipohjaisia. Vuodesta 2004 YTN on tehnyt toimialakohtaisia tutkimuksia, ja niiden mukaan yleissitoviin työehtosopimuksiin kuuluva yleiskorotus on ollut jäsenistön enemmistölle varmin ansiotason nostaja.
– Meriittikorotukset ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet. Esimerkiksi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä meriittikorotuksia sai noin kolmannes vastaajista, viime vuosina noin viidennes, kertoo tutkija Tuunia Keränen.
– Työnantajat haluaisivat luopua kokonaan sopimusten yleiskorotuksista, käytännössä niin sanotusta perälaudasta. YTN:n näkökulmasta tämä on vaikeaa, kun meriittikorotusten kattavuus näyttää pikemminkin vähenevän kuin lisääntyvän, sanoo puheenjohtaja Hankamäki.
Luottamushenkilöt edustavat
Kattava ja osaava henkilöstöedustajien verkosto työpaikoilla on pitkään ollut YTN:n edunvalvonnan tukijalka.
– Erona entiseen on, että yhä harvemmalla henkilöstöedustajalla on vain yksi fyysinen toimipiste. Heillä voi olla kymmenissä eri toimipisteissä edustettavia, joita he eivät ole ikinä tavanneet kasvokkain. Nyt työpaikan tunnelmien aistiminen vaatii hieman erilaista aktiivisuutta, sanoo Ekonomien erityisasiantuntija Kosti Hyyppä.
Hän vertaa nykytilaa 15 vuoden takaiseen, jolloin hän aloitti YTN:ssä ja alkoi työskennellä yritysten henkilöstöedustajien eli hedien kanssa. Hyypän aloittaessa YTN koulutti luottamushenkilöitä vain livenä, nyt käytössä ovat nettikoulutukset ja webinaarit. Hän arvioi, että kun talokohtaisten työehtosopimusten määrä kasvaa, hedit tarvitsevat entistä enemmän sopimusosaamista.
Teksti: Mikko Nikula
Lyhentämätön teksti on julkaistu alun perin YTN:n sivuilla.
Kuva: Janne Luotola
