Aika monet meistä ovat kuulleet Latelasta ja mahdollisesti jopa katselleet sitä televisiosta. Ohjelmassa vahvasti tamperetta puhuvat autonrassaajat – taitavat olla Nokialta – tuunaavat mitä hienompia ajoneuvoja. Toki tämäkin on makuasia.
Autojen tuunaamiseen liittyy oleellisesti niiden ominaisuuksien ja varustelutason parantaminen. Asennetaan hienoa kaiutinta, kenties jopa jääkaappia, pannaan kuskin takaliston muotoihin paremmin istuvaa penkkiä, lisätään konepellin alla murisevaan moottoriin tehoa. Konstit on monet, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.
Taannoin tutustuin tällaiseen oman aikansa Lateen, jolle hänen autonsa oli hyvin rakas. Auto oli muisto rauhanturvaaja-ajalta ja se oli Golanilta ajettu Suomeen muutaman mutkan ja laivareitin kautta. Elettiin 1980-lukua, jolloin moni asia oli eri tavalla kuin nyt.
Autossa oli monen mielestä polleja jo valmiiksi riittävästi, mutta omistajalle niukanlaisesti. Moottorin tehoja mitattiin hevosvoimin, mutta sen tilavuutta valmistusmaan mukaisesti kuutiotuumina. Alun perin niitä oli 440, mutta kun tehoa haluttiin lisää, iskutilavuutta nostettiin aina 526:een. Osaavalle mekaanikolle moinen ei ole temppu eikä mikään.
Hyötyä tästä on niin työntekijälle kuin työnantajalle.
Aikansa tämä riitti, mutta koska tarjolla oli mahdollisuus lisätehoon, autoon asennettiin polttoaineen ruiskutus nykyaikaisin ohjausjärjestelmin. Ja niin tehoa ja vääntöä oli aivan toisella lailla kuin alkuperäisessä moottorissa.
Joskus saattaa itsellekin tulla mieleen, että tarvitsee lisää buustia tai päivityksen nykyiseen osaamiseen. Tai voi olla, että sekään ei riitä, vaan tarvitsee kokonaan uutta osaamista.
Tähän meillä kaikilla on mahdollisuus aikuisopintojen kautta. Ja mikä parasta, aivan kaikkia palikoita osaamisen tuunaamiseen ei tarvitse itse kustantaa. Aikuiskoulutustukea voi saada työ- ja virkasuhteessa sekä yrittäjänä. Tuen määrä vaihtelee jonkin verran tulojen mukaan.
Tuhannet ihmiset ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta opiskella uutta. Osaamista on päivitetty joko työn ohessa tai sitten on jääty opintovapaalle. Osalle on kenties auennut kokonaan uusi ura, toisista on tullut muuten vaan vanhaa parempi työntekijä. Hyötyä tästä on ollut niin työntekijälle kuin työnantajalle.
Näin on siis vielä, mutta kuinka kauan. Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on kirjattu aikuisopintotuen lakkauttaminen. Tämä katkaisee monen henkilön unelmoinnin uudesta ammatista tai nykyisessä työssä kehittymisestä. Taitaa jokunen työnantajakin kurtistaa kulmiaan, kun motivoituneimmat työntekijät huomaavat, että kynnys oman osaamisen kehittämiseen on noussut liian korkeaksi tai taloudellisesti mahdottomaksi.
Suomi tarvitsee osaajia ja asiantuntijoita. Niitä löytyy omastakin takaa, kun tekijöille annetaan mahdollisuus syventää osaamista vielä aikuisenakin. Toivottavasti jaksamme jatkossakin tuunata korejamme ja porata koneitamme, sillä parempi suorituskyky on kaikkien etu.
Hannu Takala
Insinööriliiton työehtoasiantuntija
