Uusi ikäluokka on syntynyt. Aiemmin olemme joutuneet tyytymään jakoon, jossa lapset, nuoret, aikuiset, keski-ikäiset ja vanhat on laitettu omiin karsinoihinsa. Nyt se ei enää riitä.
Kiitos pillerien ja työterveyshuollon, unohtamatta tietenkään kansakoulun terveydenhoitajaa, olemme venyttäneet elämämme pituutta jo niin paljon, että vanhoja alkaa olla jo liikaa. Ihmiselon viimeiseen karsinaan on syntynyt ruuhkaa.
Edellä kirjoitettuun viitaten en suinkaan tarkoita, että ikä olisi rasite. Ikävästi on vaan kuviteltu, että vanhaksi kutsuttu on työelämästä väistynyt. Siispä on otettu käyttöön uusi luokka, myöhäiskeski-ikäiset. Tähän luokkaan kuuluvat 65–74-vuotiaat kansalaiset.
Minä en sinne ihan vielä kuulu. Joudun vielä muutaman vuoden odottamaan pääsyä elämäksi kutsutun pelin seuraavalle ja ehkä viimeiselle levelille. Voi nimittäin olla, että uudessa luokittelussa vanhuus jää monelta kokematta. Se näkee, joka elää, sananmukaisesti.
Jugurtin piilevä voima voi tehdä ihmisestä filmisankarin.
Mitähän tällä uudella jaottelulla ajetaan takaa? Eliniän ennuste on kohonnut ja on totta, että yhä useammin jäädään eläkkeelle täysin terveenä. Toisin oli isovanhemmillamme tai jopa vanhemmillamme, elämä jätti heihin jälkeensä pienempää ja isompaa vaivaa.
Ei ole huono asia, että nykyään voi päästä paremmin terveenä eläkkeelle. Terveys ja toimintakyky ovat hyvän elämän peruskiviä. Moni kuitenkin haikailee takaisin töihin oltuaan jonkin aikaa jouten eläkkeellä. Kaikille ei riitä lapsenlapsia hoidettavaksi tai ajankuluksi joku muu riesa.
Elonajan pidentyminen ei ole mikään suomalainen ilmiö. Emme ole intoutuneet itseämme muita paremmin hoitamaan, elämä pitenee muuallakin.
Jugurtin juomisellakin on omat, terveysvaikutukselliset rajansa. Joku saattaa muistaa Valion mainoksen tai Valitut Palojen käännösartikkelin 1960-luvulta, jossa kerrottiin kaukasialaisten poikkeuksellisesta pitkäikäisyydestä. Sen takana oli kuulemma jugurtin syöminen.
Artikkelissa jugurtti kuvattiin ihmeitätekeväksi evääksi ”yhtenä nopeimmin kehittyvistä, helppokäyttöisistä ravintovalmisteista”, jonka ”piilevän voiman avulla ihmisestä voi tulla komea kuin filmisankari tai teräkuntoinen kuin urheilija”. Tiedä häntä: jugurttia olen syönyt, mutta filmiroolit ovat jääneet vähäisiksi.
Eliniän pidentyminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Maailmassa on arviolta jo noin 600 000 yli 100-vuotiasta. He ovatkin jo vanhoja. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan suomalaisten elinajan ennuste on yli 90 vuotta vuonna 2070. Itse täytän silloin jo 110 vuotta. Tervetuloa kahville.
Myöhäiskeski-iän käytön yleistyminen tarkoittaa, ettei yli 65 vuotta täyttäneitä voida rajata ulkopuolelle, kun mietitään vaikka työllistämistä, jatkuvaa oppimista tai mahdollisuuksia kuntoutua työkykyiseksi. Muutokseen on vastattava ja huolehdittava, että työehdot sovitetaan jokaiselle ikäryhmälle oikein.
Valtioneuvoston kanslia on julkistanut selvityksen, jossa ehdotetaan toimia, joilla myöhäiskeski-ikäisten työllisyysastetta kohotetaan kaksinkertaiseksi 11 prosentista 22 prosenttiin 2030 mennessä. Itse olen niihin aikoihin mukavasti juuri ikäluokkani keskivaiheilla, en siis ikäluokan juniori enkä seniori, vaan jotain siltä väliltä.
Hannu Takala
Insinööriliiton työehtoasiantuntija