Tuloerot ovat Suomessa edelleen Euroopan keskitasoa pienemmät, vaikka ne kasvoivat kansainvälisesti verraten nopeasti 1990-luvun lopulla. Pienimmät suhteelliset tuloerot Euroopassa vuonna 2010 olivat Norjassa ja Islannissa ja suurimmat Bulgariassa ja Latviassa.
Väestön suurituloisimman kymmenesosan keskitulot olivat Suomessa 5,3-kertaiset pienituloisimpaan kymmenesosaan verrattuna vuonna 2010, kun suurten tuloerojen maissa ne ovat yli kymmenkertaiset. Tiedot ilmenevät EU:n tulo- ja elinolotilastosta (EU-SILC), jossa Suomen tiedot perustuvat Tilastokeskuksen tulonjakotilaston aineistoon.
Yleisin tuloeromittari eli Gini-indeksi oli vuonna 2010 Suomessa 25,8, kun Euroopan maiden keskiarvo oli 30,7. Gini-indeksi saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Tuloerot ovat pääsääntöisesti suurempia Itä- ja Etelä-Euroopan maissa, joissa myös tulotaso on matalampi.
Suomi asettuu sekä ostovoimakorjatun tulotason että tuloerojen suhteen ryhmään, jossa on pääosin Keski- ja Pohjois-Euroopan maita. Tuloilla tarkoitetaan verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista ja tulonsiirroista.
Suomessa tuloerot kaventuivat 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle. Muutokset olivat tämän jälkeen pieniä, kunnes tuloerot kasvoivat muutamassa vuodessa 1990-luvun loppupuolella lähelle nykytasoa. Käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kerroin kasvoi 4,1 prosenttiyksikköä vuodesta 1990 vuoteen 2000 ja noin yhden prosenttiyksikön vuodesta 2000 vuoteen 2011. Luvut perustuvat kansainvälisesti vertailukelpoiseen tulokäsitteeseen, joka ei sisällä laskennallisia tuloeriä eikä myyntivoittoja.
