– Lain mukaan laajimmat sopimisvaltuudet on vain niillä yrityksillä, jotka kuuluvat Teknologiateollisuuden työnantajat ry:hyn. Epäilen vahvasti, ettei Teknologiateollisuus ry:n jäseniksi jäävillä yrityksillä ole oikeaa kuvaa tilanteesta. Niillä ei näitä vastaavia sopimisvaltuuksia ole, vaan ne ovat sopimisen suhteen samalla viivalla kuin järjestäytymättömät yritykset, Salo toteaa.
Salon mukaan tämä hankaloittaa muun muassa yritysten mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen. Hänen mielestään taho, joka on jo pitkään saarnannut paikallisen sopimisen edistämisen puolesta, toimii nyt käytännössä sitä vastaan.
– Tässä syntyy vaikutelma, että oikea käsi ei oikein tiedä, mitä vasen tekee, tai mitä sen pitäisi tehdä. Paikallinen sopiminen ei edisty kasaamalla sen eteen esteitä, Salo sanoo.
Hänen mukaansa Insinööriliitossa on halua edistää aitoa paikallista sopimista, jossa yritysten ja henkilöstön asemaa parannetaan tasapuolisesti yhdessä neuvotellen ja sopien.
– Työnantaja vakuuttaa haluavansa samaa, mutta samalla yrittää rampauttaa koko järjestelmää. Työnantajien sanakirjassa sopiminen ja määrääminen tuntuu olevan sama asia, niiden välille voi vetää yhtäläisyysmerkin, Salo jatkaa.
Hänen mielestään Teknologiateollisuus ry:n keväällä tekemä päätös luopua valtakunnallisten työehtosopimusten sopimisesta ja jättää niiden neuvottelemisen uudelle yhdistykselle on synnyttänyt alalle paljon epävarmuutta ja epäselvyyttä. Salon mukaan alan globaalit, tuhansien työntekijöiden suuryritykset ovat aivan eri asemassa kuin pienemmät yritykset.
– Kentältä kantautuneiden tietojen perusteella uskon, että tosiasiassa uudesta mallista päätti aika pieni joukko alan noin 1 600 yrityksestä. Ainakaan suuri enemmistö yrityksistä ei tällä hetkellä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, hän sanoo.
