– Esimerkiksi kelpaa alkamassa oleva sopimuskierros. Suomessa on menossa poikkeuksellisen voimakas kasvu, yritykset ovat ilmoittaneet takoneensa poikkeuksellisen isoja voittoja, mutta kun puheen kääntää työn ja tuloksen tekijöiden osuuteen eli palkankorotuksiin, nikottelu alkaa saman tien.
– Minusta se on väärin. Kyllä osa tuottavuuden kasvusta, vähintään noin kolmannes, kuuluu palkansaajille, Salo sanoo.
Hänen mielestään yritysten pitäisi käyttää kolmannes tuottavuuden kasvusta investointeihin. Jos yritys ei näin tee, palkansaajien siivun pitää kasvaa yli kolmanneksen. Salo painottaa, että investoimalla yritys rakentaa myös työntekijöiden luottamusta yrityksen tulevaisuuteen.
Hänen mielestään yritysten asenteella on selvä yhteys paljon puhuttuun osaajapulaan. Suomessa asiantuntijoiden palkkaus on kilpailijamaihin verrattuna kehno. Kun työnantajilla ei näytä olevan pienintäkään halua kuroa eroa umpeen, parhaat osaajat äänestävät jaloillaan.
– Yritykset tekevät tässä asiassa itselleen karhunpalveluksen. Asiantuntijoiden joukko, joista tässä puhutaan, on tulevaisuuden tuloksen tekijöitä. Jos maa ei houkuta osaajia vaan katsoo vierestä heidän lähtemistään, edessä on ennen pitkää näivettymisen tie.
Salon mielestä neuvottelukierroksella on huolehdittava palkansaajien ostovoiman kehittymisestä. Tämä tarkoittaa, että palkankorotusten on ylitettävä inflaatio eli hintojen nousu ja kompensoitava mahdolliset muutokset veroluonteisiin maksuihin.
– Edellä mainitun lisäksi palkansaajien tulee saada osa tuottavuuden kasvusta. Palkansaajien ostovoiman kehitys vaikuttaa suoraan kulutukseen ja sitä kautta muun muassa työllisyyteen, Salo muistuttaa.
