Insinööri-lehti

Yritysvastuuvaatimukset tiukkenevat – myös yrityksen parhaaksi

Yritysvastuun käsite syntyi 1990-luvun lopussa. Tuolloin se käsitti suppeasti lähinnä yrityksen sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöllisen vastuun. Ajateltiin, että ensin on varmistettava yrityksen kannattavuus, ja vasta sitten voidaan keskittyä ympäristönsuojeluun ja sosiaalisiin asioihin. Ajattelumalli keskittyi enemmin negatiivisten vaikutusten eliminoimiseen mahdollisimman pienin kuluin kuin pitkäjänteiseen ja liiketoiminnan ytimessä olevaan tulevaisuuden panostukseen selkeine tuotto-odotuksineen.

Nykyisin kyseessä on yhä enemmän yritystoiminnan strateginen kysymys: yritysvastuu kuuluu yrityksen normaaliin liiketoimintaan, ja sitä pitää johtaa niin kuin mitä tahansa muutakin asiaa. Yritysvastuun piiri on myös laajentunut ja nykyisin siihen kuuluvat kulttuurillisen kestävyyden lisäksi yrityksen alihankinta- ja toimittajasuhteet sekä laajempi yhteiskunnallinen vastuu.

Osakeyhtiölain mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Lisäksi johdon tehtävänä on huolellisesti toimien edistää yhtiön etua. Nämä molemmat voivat toteutua myös silloin, kun yritysvastuuseen panostetaan oikealla tavalla. Missään ei ole sanottu, että tuottoa pitää saada heti ja yritys kuiviin nitistämällä: se voi perustua myös pidempiaikaiseen tuottoon ja suunnitelmiin sekä investointeihin.

Yritys ei toimi yksin eikä tyhjiössä.

Yritysvastuuta tehokkaasti toteuttavat niin sanotut kestävät yritykset ovat muuttuneet yhä halutuimmiksi sijoituskohteiksi. Lisäksi yrityksen maineella ja arvolla on aina vain enemmän merkitystä: yksi ihmisoikeuskriisi alihankintaketjussa voi karkottaa kuluttajat ja potentiaaliset sijoittajat pitkäksikin ajaksi. Tähän yrityksillä ei ole varaa – eikä pidäkään olla.

Vaikka asiat ovat kehittyneet parempaan suuntaan, uudella komissiolla ja etenkin Euroopan neuvostolla on vielä paljon tehtävää. Verotukseen ja etenkin sen läpinäkyvyyteen liittyy yhä liian paljon ongelmia. Lisäksi yrityksen ei-taloudellisista raportointimalleista pitää tehdä pakollisia ja paremmin määriteltyjä. Myös vastuun toteuttaminen tulee siirtää pakolliseksi osaksi johtajien palkkiojärjestelmää, jolloin ne olisivat suoraan riippuvaisia vastuullisuustavoitteiden saavuttamisesta.

Yritys on yksi yhteiskunnallisen toimivuuden peruspilareista työpaikkojen, tuotteiden ja palveluiden tuottajana, mutta yritys ei toimi yksin eikä tyhjiössä: yritys tarvitsee toimiakseen työntekijöitä, sitoutuneita sijoittajia, luottavaisia rahoittajia, uskollisia kuluttajia, yhteiskunnan tarjoamia palveluita ja esimerkiksi raaka-aineita, olivat ne sitten uusia tai kierrätettyjä.

Kukaan ei pärjää yksin – eikä varsinkaan yritys. Siksi vastuullisuuden ja sidosryhmien etujen aktiivinen huomioon ottaminen tulisi olla osa jokaisen yrityksen jokapäiväistä toimintaa.

Maria Jauhiainen
Insinööriliiton lakimies