Insinööri-lehti

Yleisnero aamutakissa

Yllätetyn oloinen herra tuijottaa suoraan silmiin. Hiukset hapsottavat, rusetti on vähän vinossa ja aamutakkimainen vaate istuu löysästi päällä. Herran nimi on Rodolfo Fogolin.

Etkö tunne?

Eipä tunne juuri kukaan muukaan. Ei edes kaikkitietävä Google.

Taidemaalari Bruno Croatto maalasi muotokuvan Rodolfo Fogolinista vuonna 1932. Taulu oli kesällä Ateneumin Fantastico-näyttelyssä. Teoskyltti paljasti, että Fogolin oli insinööri:

”Insinööri on kuvattu parvekkeella, jonka taustalla näkyy Forum Romanum, ja hänen edessään on avoinna Andrea Palladion teos Neljä kirjaa arkkitehtuurista.”

Näyttelyn asiantuntijana toiminut Antonella Perna tietää kertoa Fogolinista vain sen verran lisää, että insinööri oli taiteilijan läheinen ystävä. Taiteilija oli kiinnostunut arkkitehtuurista, joka oli ilmeisesti heidän yhteinen intohimonsa.

Tämän enempää emme tiedä henkilöstä, joka on maalaustaiteen kautta tullut tunnetuksi ympäri maailmaa.

Fogolinin arvoitus muistuttaa Insinööriliiton historiaa. Kummastakin tiedetään vähän, ja kirjalliset lähteet ovat hajanaisia.

Maalauksen tekemisen aikaan suomalaiset insinöörit valmistuivat Tampereen teknillisestä opistosta. Tampereen Teknillisillä toimi alaosasto Helsingissä, Tampereella, Viipurissa ja Turussa. Insinöörejä oli työelämässä vain 550.

Ammatin arvoa nosti varmasti Italiassakin insinöörien harvinaisuus. Henkilöä tarvitsi tuskin puhutella nimellä, vaan riitti, että puhui herra insinööristä. Fogolin oli varmasti jo siksi eräänlainen ammattikuntansa esikuva.

Lisäksi tutkintojen ja taitojen eriytyminen ei ollut kehittynyt yhtä pitkälle kuin nykyään. Insinööri oli yleisnero, vähän kuin ennen nimikkeen syntymistä elänyt keksijä Leonardo da Vinci.

Osaamisestaan huolimatta ammattikuntaa moititaan vaatimattomuudesta. Eikä aivan syyttä. Kuvaavaa on, että Insinööriliiton puheenjohtaja joutuu kannustamaan insinöörejä ehdokkaiksi ensi vuoden vaaleihin. Insinöörien tulisi ilman muuta näkyä ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin nykyistä enemmän.

Fogolinin aamutakki, puuskassa pidetyt kädet ja edessä kesken olevat askareet vahvistavat kuitenkin mielikuvaa, että insinööri haluaa vetäytyä hälinästä ja keskittyä työhönsä.

Herra arkkitehtia ei tunnu haittaavan, että häntä ei tunneta. Selän takana kohoavat pylväsrivit ovat kestävämpiä kuin kuolevaisen maine.

Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja

Klo 15:25 tarkennettu Tampereen Teknillisten alaosastoja ja insinöörien määrä