Sunnuntaina on isänpäivä. Jokainen viettää sitä tavallaan. Tai on viettämättä. Minulle isänpäivällä on merkitystä, olenhan yhden tyttären isä ja minulla on ollut isä, tosin aika päivää sitten kuollut.
Isäni kuoli keskellä kaunista suvea, kesäkuu oli juuri vaihtunut heinäkuuksi. Kotitilalla oli heinänteon aika, mutta ei siitä sen enempää. Se oli erilainen kesä, erilaisempi kuin mikään muu.
Vietin 30-vuotissyntymäpäivää parisen viikkoa isäni hautajaisten jälkeen. Siitä on ikuisuus, yli neljännesvuosisata. Silti muistan niistä viikoista paljon ja tarkasti ilman eri ponnisteluja, ja hyvä niin.
Reilu viikko sitten sain tiedon, että ystäväni Jussin isä on kuollut. Lähetin Jussille lyhyen tekstiviestin. Otin osaa ja totesin, että ihmisellä on vain yksi isä.
Jussi ei ole ainoa, joka on saanut minulta vastaavassa tilanteessa tismalleen samanlaisen viestin. En oikein osaa muutakaan sanoa. Tuohon lyhyeen, jonkun mielestä karuun lauseeseen kiteytyy oma isäsuhteeni, oma isyyteeni. Minulle siinä on isänä ja lapsena olemisen otsikko ja iso osa sisällöstä.
Ihmisellä on vain yksi isä. Se on minun ajatukseni aina Isänpäivän alla, usein myös kesäisin, kun juhannusviikko kääntyy arkeen, eikä siitä sen enempää.
Tiedän, että näin ei asianlaita ole kaikilla. Olen tässä suhteessa etuoikeutettu. Kaikilla ei ole koskaan ollut isää, eri syistä. Ja on heitäkin, jotka eivät halua isäänsä erityisemmin muistaa tai muistella, eri syistä.
On myös heitä, joilla ei elämänsä aikana ole vain yhtä isää. Biologisen isän kuolema, avioero tai joku muu seikka vesittää väitteeni vain yhdestä isästä. Hyvä niin, sillä ainutkertaiset elämämme ovat erilaisia.
Isänpäivä – samoin kuin äitienpäivä – tuntuu olevan hieman ongelmallinen juhlapäivä. Kun isät, äidit, lapset ja perheet ovat erilaisia ja osalta ne puuttuvat tykkänään, vanhemmuuden juhlimisen ympärillä käydään aika ajoin keskustelua sen tarpeellisuudesta, jopa oikeudenmukaisuudesta.
Aihe on arka. Pitäydyn miettimästä asiaa liikaa, sillä minulla on vain tämä yksi elämä. Vietän tulevaa sunnuntaita omalla tavallani, koska ihmisellä on vain yksi isä. Eikä siitä sen enempää.
Jari RauhamäkiInsinööri-lehden päätoimittaja
Insinööriliitto