Äitiyden ja uran yhdistäminen on tunteita puoleen ja toiseen herättävä aihe. Valitako äitiys vai ura, siinäpä on kysymys. Itse kuulun heihin, joiden mielestä kysymys on väärin asetettu: valintaa näiden kahden välillä ei välttämättä tarvitse tehdä.
Voit saada molemmat, jos vain haluat. Aivan ongelmatonta ja helppoa se ei tietenkään ole, sillä se vaatii tasapainoilua arjen ja työn tekemisen kanssa.
Seuratessasi tätä polkua tiedossa voi olla unettomia öitä. Ei siis mitään uutta, sillä pienet lapset valvottavat.
Joudut pistämään likoon oman ajankäyttösi. Oman äitini sanoja lainatakseni, kuka sanoo, että se olisi helppoa. Omaa aikaa vaan on vähemmän. On lasten harrastukset, on siivottava ja laitettava ruokaa, on hyvä vaan olla läsnä lasten arjessa. Jokainen siis taaplaa tyylillään.
Itse en kovinkaan paljon miettinyt tätä asiaa ennen kuin asiat vaan tapahtuivat. Ymmärrystä vaaditaan myös työnantajalta. Pienet lapset sairastelevat ja väkisinkin tulee poissaoloja.
Asiaa helpottaa hyvä tukiverkosto. Iso apu on, jos voit välillä saada tukea ja apua oman perheen ulkopuolelta. Joskus riittää pelkkä tieto siitä, että apua on saatavilla.
Koskaan et voi tietää, milloin sitä tarvitaan. Aina ei pysty repeytymään kaikkialle, vaikka kuinka hyvin olit suunnitellut ja ajatellut. Se ei kuitenkaan tee sinusta huonoa äitiä tai isää, vaikka välillä lapsia hoitaa joku muu kuin lähivanhempi.
Minulle työ on tärkeää, mutta ei liian. Koskaan en ole laittanut elämää yhden kortin varaan, aina on ollut olemassa vaihtoehto B. Välillä tuntuu, että tarvitsisin vielä hihasta vedettävän vaihtoehto C:n, kun mikään ei mene niin kuin olen suunnitellut. Selviytymistä auttaa, kun pystyy suhtautumaan kaikkeen rennolla otteella.
Jokaisella on omat keinonsa selviytyä arjen haasteista. Minulla aamu alkaa lasten viemisellä tarhaan. Pakka ei saa mennä sekaisin, jos olen jo kotoa lähdössä myöhässä. En päästä kiirettä pääni sisään, sillä aikaahan on.
Töihin ajaessa kuuntelen musiikkia ja laulan mukana. Se, jos mikä rentouttaa, saa ajatukseni pois kiireen tunnusta. Sinun keinosi voi olla joku muu, mutta tee siitä itsellesi rutiini.
Ihminen viettää töissä ison osan elämästään. On tärkeää, että siellä viihtyy. Lähden siitä, että niin kauan kuin minulla on jotakin annettavaa työlle ja työ vastaa minun tarpeeseeni, teen tätä työtä.
Työpäivä on onnistunut, jos koen innostuvani, onnistuvani ja opin uutta. Olen henkilö, joka tahtoo auttaa muita. Näin autan myös itseäni.
Koen olevani parempi äiti, kun pystyn tekemään töitä ja antamaan näin oman panokseni työelämään. Kaikkien ei kuitenkaan ole pakko toimia ja kokea samoin. Tämä sopii minulle.
Minusta molemmat vanhemmat voivat hoitaa lapsia ja käydä töissä. Mikään ei tuota suurempaa iloa kuin tarhassa odottavat iloiset kasvot. Taas työt unohtuvat ja on aika keskittyä lapsiin, heidän tarpeisiinsa.
Veera UddInsinööriliiton uravalmentaja
