Insinööri-lehti

Vielä ei ole valmista

Tiedotusvälineissä on kerrottu laajasti Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuus ry:n välisestä uudesta työehtosopimuksesta. Ja oikein onkin, päänavaus tälle monella tapaa kummalliselle työmarkkinakierrokselle on merkittävä juttu.

Sen sijaan vähemmän oikein on, että tästä sopimuksesta on puhuttu niin, että vientiteollisuuteen on syntynyt sopimus antaen kuvan hyvin kattavasta sopimuksesta. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa teknologiateollisuudestakin on edelleen ilman työehtosopimusta.

Sopimusta ei ole muun muassa ylemmillä toimihenkilöillä teknologiateollisuudessa, suunnittelu- ja konsulttialalla eikä tietotekniikan palvelualalla. Yhdessä nämä kolme YTN:n sopimusalaa muodostavat ehdottoman enemmistön Teknologiateollisuus ry:n sopimusten piirissä olevasta henkilöstöstä.

Yritykset voivat vapaasti palkita yksilöitä hyvin tehdystä työstä.

Työnantaja on julkisuuteenkin kertonut, että vaikka työntekijäsopimuksesta poistuvat niin sanotut kiky-tunnit, heidän mielestään niitä tulee muilla jatkaa. Siitä huolimatta, että juuri asiantuntijatyössä näiden tuntien merkitys on kaikkein kyseenalaisin. Ja siitäkin huolimatta, että eri henkilöstöryhmien yhdenvertaisen kohtelun tällaisessa asiassa luulisi olevan yksiselitteinen lähtökohta.

Neuvottelut siis jatkuvat osaltamme edelleen erimielisinä näiden tuntien kohtalosta. Kantamme on edelleen yksiselitteinen, palkatonta työtä ei tule enää sopimuksiin sisällyttää. Kiky-tuntien aika on ollut ja mennyt.

Auki on myös palkankorotusten taso. Teollisuusliiton sopimuksen taso lienee tarjolla myös muille Teknologiateollisuuden sopimuskumppaneille. Yhtä selvää ei kuitenkaan ole se, onko tarjolla samanlaista palkankorotusrakennetta. Päänavaussopimus oli voimakkaasti yleiskorotuksia painottava, mikä tarkoittaa kaikkein palkkojen nostamista.

Mielestämme kaikki sopimustemme piirissä olevat ovat korotuksensa ansainneet. Sopimuskorotusten tehtävä on nimenomaan huolehtia yleisestä ansioiden noususta. Yritykset voivat sitten vapaasti palkita yksilöitä heidän hyvin tekemästään työstä.

Osittain toki on niin, että asiantuntijoiden palkkauksen kansainvälinen jälkeenjääneisyys närästää alojamme. Näillä aloilla keskustelua jatketaan varmasti siitäkin, että palkkaeroa pitää pystyä kuromaan kiinni. Ei voi olla niin, että alojen osaajapula ja palkka sen yhtenä ratkaisuna eivät kuulu yhteisesti keskusteltavien ja ratkaistavien asioiden piiriin.

Neuvottelumme siis jatkuvat, eikä sopimusta ole vielä yhdelläkään meidän sopimusalallamme. Haluamme löytää ratkaisut ensisijaisesti neuvottelemalla. Toivottavasti työnantaja kunnioittaa asiantuntijatyötä sen verran, että ei tarjoa meille huonompia ratkaisuja kuin työntekijäsopimuksen piirissä oleville.

Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja