Insinööri-lehti

Vappu, lakki ja perinteet

Se on vappu taas, vaikka vielä viikko sitten maisema näytti pikemminkin jouluiselta kuin työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlaan sopivalta. Lunta oli etelää myöten nilkkaan saakka, liikenne takkusi ja tuuli tuntui luissa ja ytimissä.

Nyt näyttää paremmalta. Karvalakin ja pipon voi vaihtaa ylioppilas- tai imppulakkiin sen mukaan, mitä on tottunut käyttämään vappuna ylimpänä pääkappaleena. Kuten hyvin tiedämme, lakki ja lakitukset ovat osa vapun ikiaikaisia perinteitä siman, tippaleipien ja vappupallojen ohessa.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kaikki lakitukset eivät tänä vuonna suju perinteiden tai suunnitelmien mukaisesti. Jo pitkään on ollut tiedossa, että Helsingissä opiskelijoiden vapun viettoa häiritsee Havis Amandan, tutummin Mantan, konservointi.

Vuosien varrella kovia kokenut, rakastettu naisfiguuri on jättänyt paikkansa ensimmäisen kerran 115 vuoteen. Hyvä Mantan, huono opiskelijoiden kannalta: opiskelijat joutuvat etsimään uutta lakitettavaa, mutta Manta saa konservaattorien käsissä laastaria vahvempaa ensiapua haavoihin, joita sen hipiään on erilaisten kansanjuhlien aikana syntynyt.

Lappeenrannassa lakitetaan lintua, kun muissa kaupungeissa on ihmispatsas.

Jyväskylässä ylioppilaslakki kuuluu perinteisesti kirjailija Minna Canthin patsaan päähän, mutta pysäköintitalon rakentaminen ajoi figuurin Kirkkopuistosta evakkoon jo yli vuosi sitten. Niinpä kansakoulun isänä pidetty Uno Cygnaeus – tai pikemminkin häntä muistuttava patsas – saa kunnian toimia toistamiseen vapun juhlinnassa naiskirjailijan hahmon korvikkeena.

Tampereella vapun vietto taitaa lakituksen suhteen mennä niin kuin pitääkin. Kultakutri löysi kymmenisen vuotta sitten uuden kodin Tammerkosken Konsulinsaaresta ja on siitä lähtien saanut kaupungin teekkareilta ja muilta opiskelijoilta lakin muuten alastoman vartalonsa peitoksi.

Turkulaisilla ylioppilailla on 1920-luvulta lähtien ollut lakitettavanaan Aurajoen varrella oleva Lilja-patsas, mutta se ei kaupungin opiskelijoille nykyään enää riitä. Heillä on kaksi kivipäätä lakitettavanaan, kun vuonna 2018 kaupungin teekkarit katsoivat myös juoksijalegenda Paavo Nurmen patsaan ansaitsevan lakin päähänsä.

Turkulaisista moisen pröystäilyn vielä ymmärtää, mutta nyt myös Lappeenrannassa ollaan ajautumassa kahden lakituksen loukkuun. Kaupungin keskustassa sijaitsevaa Kurki-patsasta on lakitettu yli 50 vuotta, mutta nyt vanhat teekkarit haluavat rikkoa perinteen.

Heitä harmittaa, että kaupungissa joudutaan lakittamaan lintua, kun muissa kaupungeissa huomion kohteena vappuna on ihmispatsas. Kun Lappeenranta muutama vuosi sitten vihdoin viimein sai Kaunis Veera -patsaasta Kurjelle varteenotettavan kilpailijan, vanhat teekkarit katsovat ajan olevan otollinen vaihtaa lakituksen kohdetta.

Ehkä hieman yllättäen nykyiset opiskelijat heittäytyivät perinteitä kunnioittaviksi ja päättivät jatkaa Kurki-patsaan lakittamista. Muu Suomi seurannee henkeään pidättäen, miten lappeenrantalaiset ongelman ratkaisevat.

Tai sitten ei, lakittakoot niin monta patsasta kuin haluavat. Minulle taitaa tänä vuonna olla tärkeintä, että ylioppilaslakin alla ei päätä palella.

Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö