Vapaa-ajasta on kyse

Usein kuulee sanottavan ennen lomaa tai pidempää vapaata, että päästään hyvin ansaitulle vapaalle. Ovatko kaikki ansaitut vapaat kuitenkaan käytettävissä? Onko ansaittu vapaa klisee? Kaikki ansiothan pitäisi pystyä nostamaan tavalla tai toisella.

Ylemmän toimihenkilön tehtävät ovat usein vaativia tehtäviä, joita globalisoituneessa työympäristössä paikallinen asiantuntija ei välttämättä hoida, vaan työn tekee muualta paikalle matkustava asiantuntija. Tyypillistä tällaiselle työmatkalle on, että lennetään aikaa säästäen edellisenä iltana tai aikaisin aamulla, jotta työ voidaan aloittaa kohteen ehdoilla.

Matkasta on lomailu kaukana. Digikamerassa akku saa rauhassa levätä. Hotellin lobbyssa ei solmita tuttavallisia suhteita henkilökuntaan kertomalla pakkasista ja rallisaavutuksista, saunasta ja avannosta puhumattakaan.

Seuramatkalla on aina niin mukavaa. Lomaopas on suuren kylttinsä kanssa sinua vastassa ja ohjaa oikeaan bussiin kohti hotellia. Toisin on, kun laskeudut johonkin kumman Jamnagariin neljä tuntia myöhässä ja sinulle tilattu taksi on kyllästynyt odottamaan. Seisot yksin matkatavaroittesi kanssa terminaalin ovella. Paineensietokykyä vaaditaan, kun alat järjestellä kuljetusta ja mahdollisesti majoitustakin, jos tieto hotellista on ollut taksikuskilla.

Järkevillä reitti- ja aikatauluvalinnoilla työmatkasta on tehtävissä siedettävä. Mannerten välisten lentojen jälkeen kunnon lepoaika kuuluu turvalliseen ja terveelliseen matkustamiseen. Ei kukaan lomailevakaan säntää heti aamulla yölennon jälkeen Bangkokissa paikallisille Amphawan kelluville markkinoille.

Ei ryntää, koska ei jaksa. Miksi työmatkalla sitten pitäisi jaksaa saman tien paikalliselle toimistolle edes lukemaan sähköposteja ja lähettämään vastaus, joka väsyneenä kirjoitettuna voi sisältää sammakon jos toisenkin.

Työehtosopimuksen kuudes pykälä sanoo, että vapaa-aikana matkustamisen korvauksesta sovitaan paikallisesti. Aika usein tämä jää sopimatta ja korvaukset yrityksissä vaihtelevat laajastikin. Tes tarjoaa esimerkkejä, joissa jokaisessa korvausta esitetään rahallisena. Paljon matkustavalle henkilölle tilalle saatu vapaa-aika taitaa olla rahallista korvausta arvokkaampaa. Eikä sitä ehdi eikä jaksa lähteä enää läheisimpiensä kanssa matkalle, jos menetettyä vapaa- ja lepoaikaa ei saa takaisin.

Sanoopa se tes eräässä esimerkkitapauksessa niinkin, että ylemmän toimihenkilön matka-ajan määrää seurataan. Käytännössä tämäkin on usein työntekijän oman kirjanpidon varassa.

Mutta ei vaivuta synkkyyteen; suunnitellaan tulevan lomakauden matkoja eikä pelätä hotellikuolemaa. Kivaa siitä tulee!