Ihmisillä on erilaisia tapoja nähdä mielessään vuoden kulku. Joulu ja juhannus ovat varmaankin monille perinteisiä vuoden rytmittäjiä. Myös koulujen alkaminen ja lukuvuoden päättävä kevätjuhla ovat etenkin lapsiperheille kalenteriin punakynällä merkittyjä päiviä.
Minulle ajan kulumisen etapit ovat kausivaloissa. Pääsiäisen aikaan valoa on jo sen verran, että sähköstä virtansa saavat valot saavat väistyä ja uskallan luottaa aurinkokennovalaisimien voimaan. Pyhäinpäivän koittaessa taas iltojen pimeys hiipii jo niin aikaisin, että ledilamput tuntuvat ajankohtaisilta.
Valojen asetteluun liittyy yleensä myös rituaali, jossa kaivan varaston perältä oikeita tuotteita ja innostun uuden pihamaiseman luomisesta. Huolellisesta pakkaamisesta huolimatta luvassa on yleensä kuitenkin jonkinlainen romahdus, sillä johdot ovat aina – säilytyksestä ehkä suivaantuneina – kiertyneet mahdottomiin solmuihin.
Olen alkanut nähdä järkeä viisivuotis-suunnitelmissakin.
Tietysti johtojen selvittelytyön voi kokea myös eräänlaisena mindfulness-harjoitteena. Samalla voi palauttaa mieleen kaikkea sitä, mitä on tapahtunut valojen vaihtamisen välissä.
Kieltämättä ajan tiivistäminen muutamaan ajatelmaan ja lauseeseen luo perspektiiviä.
Tulevan puolen vuoden tavoitteita voi kerrata mielessä samalla kun ripustaa viilenevässä ja pimenevässä syysillassa ulkovaloja. Syksyllä on kohtalaisen mukava miettiä jo etukäteen sitä aikaa, kun päivät ovat taas pitenemässä.
Aikaisemmin pyörittelin hieman silmiä kaikenlaisille viisivuotissuunnitelmille ja strategioille. Sittemmin aika on alkanut sotkeutua toistuvien rutiinien jalkoihin ja olen alkanut nähdä järkeä näissäkin suunnitelmissa, sillä on huomattavasti helpompaa suunnitella ja sitoutua suunnitelmiin, kun nämä perustuvat johonkin isompaan kuvaan.
Huomaan laativani sekä työhön että vapaa-aikaan liittyvissä asioissa erilaisia vuosikelloja, jotka kesyttävät isommatkin asiat hallittaviksi kokonaisuuksiksi. Kaikenlaisten isompien suunnitelmien jakaminen osiin tekee niistä helpommin lähestyttäviä.
Riittävän selkeät osakokonaisuudet ovat myös sellaisia, joihin tarttuminen ei tunnu ylivoimaiselta. Tietenkin myös välitavoitteiden ylivetäminen tehtävälistalta on palkitsevaa.
Solmuja ja hankalasti ylitettäviä kohtia on kuitenkin elämässä varmasti edessä, mutta niiden varallekin minulla on suunnitelma: tauon pitäminen, hengittäminen ja vähän ajan päästä uusi yritys. Ja ainahan voi ripustaa jouluvaloja, jos vain ajankohta sattuu osumaan kohdalleen.
Tiina Kauppila
Insinööriliiton juristi
