Suomessa harrastetaan nykyään paljon historiaa. Tämä on ollut helppo huomata työaikakeskustelusta. Ihan ääneen on haikailtu, että ainakin asiantuntijat pitää kokonaan vapauttaa sellaisesta raskaasta taakasta kuin työajanseuranta. Itse asiassa vapauttamispyrkimyksissä on menty niin pitkälle, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK haluaa asiantuntijat kokonaan pois työaikalain kahleista.
Perustelut ovat kauniita. Puhutaan siitä, kuinka nykyaikaisessa työssä ei tarvitse tarkkailla työaikaa, vaan seurataan vain tekijöiden suoritteita. Vapaata voi sitten pitää, kun itselle tuntuu – vaikka lähtemällä keskellä päivää leffaan tai MC Taakibörstan keikalle. Työt tehdään, eikä riitoja synny, koska nykyään työssä ollaan viihtymässä ja työnantajan kumppaneita.
Niin, siitä historian harrastamisesta. Sen huomaa tästä vanhojen aikojen kaipuusta. Onhan nimittäin niin, että ei vaikkapa keskiajalla tunnettu työaikalakia eikä kirjurilla paljon työaikaa seurattu. Töitä tehtiin yhteisymmärryksessä palkanmaksajan kanssa. Aina. Voikin kysyä, onko tällainen vapaus vapautta vai toisen osapuolen sortoa?
Työajan seuranta, saati työaikalaki vaatimuksineen, ei ole niskaan hengittämistä. Kun tehtyjä työtunteja seurataan, se vapauttaa työntekijän pitämään vapaata ja lepäämään. Silloin kun sitä ei seurata, työajat pitenevät ja vapaita ei niin helpolla osata tai voida pitää. Silloin kun seuranta toimii ja hoidetaan asiallisesti, työntekijä antaa taatusti helpommin myös sen ylimääräisen panoksen työnantajalle, kun sitä tarvitaan.
Joustavat työajat, työaikapankki ja mahdollisuus sopia paikallisesti sopivia työaikajärjestelyjä ovat asioita, joita tarvitaan nykyaikaisessa työajassa. Niiden käyttö edellyttää kuitenkin työajan seurantaa. Muuten se on vain työntekijän vapaa-aika, joka joustaa. Seurantajärjestelmät voidaan rakentaa hyvin vaivattomiksi nykyaikaisella tekniikalla.
Jos kerran löytyy valmiutta vapauttaa työntekijät kokonaan työaikalaista, niin silloin heihin luotetaan varmasti sen verran, että heille annetaan entistä suurempi vastuu työajan seurannasta ja työajan järjestelystä. Vapautetaan siis työ ajasta ja paikasta.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos teet raportin toimistolta lähdettyäsi kotona, se on työaikaa. Kun jäät kotiin hakkaamaan excelillä lukuja, se on työaikaa. Kun matkustat asiakkaan luokse myymään tuotteita, se on työaikaa.
On aika vapauttaa työ ajan ja paikan kahleista ja tehdä sitä joustavasti. Se edellyttää, että työaikaa seurataan ja että reunaehdot löytyvät laista.
Petteri OksaInsinööriliiton neuvottelujohtaja
