Työ piilossa

Veikko Huovisen luoma Havukka-ahon ajattelija, Konsta Pylkkänen, pohti joskus tulen olemusta. Tulen sai tikkuun raapaisemalla, kun sitä tarvitsi. Puhaltamalla sen sai puolestaan katoamaan. Suuri kysymys olikin tulen sijainti väliaikoina. Muistaakseni Konsta taivasteli, missä tuli väliajat myyryilee.

Itse olen alkanut silloin tällöin ihmetellä, missä työ myyryilee väliajat. Eräänä helmikuisena päivänä sain nimittäin yhteydenoton liittomme jäseneltä. Hänet oli joulukuussa irtisanottu, koska työ kuulemma oli loppunut. Oman arvionsa mukaan sitä jäi kyllä yllin kyllin, jopa liikaakin heille, jotka jäljelle jäivät. Lähtö kuitenkin tuli, ja ilman työvelvoitetta.

Tammikuun puolella häntä kysyttiin takaisin töihin. Ei kuitenkaan entisen työnantajan palvelukseen, vaan alihankkijan kautta. Samaan työhön, josta hän sai joulukuussa lähtöpassit.

Työtä oli kertynyt niin, ettei jäljelle jäänyt henkilöstö siitä selvinnyt. Työ oli myyryillyt jossain ja tulla tupsahtanut työnantajan huomaamatta takaisin. Näinköhän vaan.  Ensimmäinen epäilyni oli, että mittavilla irtisanomisilla luotiin uskoa osakkeenomistajille. Yritys pystyy voimakkaisiinkin liikkeisiin turvatakseen kannattavuuden.

Samaisen yrityksen irtisanottuja henkilöitä on työllistynyt yrityksiin, jotka ovat tehneet alihankintasopimuksia kyseessä olevan yrityksen kanssa. Kuulostaa jokseenkin hämärältä. Joku voi puhua työn uudelleen organisoinnista, mutta itse olisin taipuvainen puhumaan kieroilusta.

Alihankinnan ollessa kyseessä tilaava yritys ostaa kokonaisen suorituksen, projektin tai tuotteen. Ei tuntitöitä. Tietenkin tilatun projektin ulkopuoliset lisätyöt voidaan laskuttaa. Laskutettavien lisätöiden määrää ei liene missään rajattu. Voidaanko siis ulkoistaminen verhota pienellä projektiostolla alihankinnaksi ja todellisuudessa laskuttamalla lisätöistä vuokrata työvoimaa? Siinä on kysymys muiden joukkoon.

Tässäkin tapauksessa tilaajayhtiön suunnittelijat tekevät lyhennettyä työviikkoa. Perjantaisin voivat Teboilin baarin ikkunasta katsella, kun alitoimittajan väki menee viidennen kerran portista sisään silläkin viikolla. Työ on ikään kuin tullut piilosta edellisenä yönä.

Sattumalta tunnen erään pariskunnan, joka organisoi uudelleen parisuhteensa. Oltuaan aviossa 14 vuotta he irtisanoivat sopimuksensa. Irtisanomisaika vietettiin ilman aviovelvoitetta. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin huomasivat, että toista tarvittiin edelleen ja palasivat yhteen. Uutta sopimusta ei kuitenkaan solmittu eikä yhteistä pankkitiliä avattu. Miten tämä maailma tuntuukin toistavan itseään.