Ammatti- ja työnantajajärjestöt ovat riittävästi olleet keskenään tukkanuottasilla kilpailukyvystä. Keskustelua on käyty tulonjakonäkökulmasta, miten kakku jaetaan. Kakun leipomisesta ja reseptin parantamisesta on puhuttu vähemmän.
”Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote (eli arvonlisäys) tai tuotos sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä. Uusklassisen talousteorian mukaan talouskasvu syntyy työn tuottavuuden kasvusta”, Tilastokeskus määrittelee käsitteen.
Insinööreinä ymmärrämme, että työtuntien lisääminen jakajaan vain heikentää tulosta, mikäli jaettava tuotos ei kasva. Näin ollen meidän tulisi keskittyä ensisijaisesti tuotoksen lisäämiseen. Eli entistä isompi kakku pitää leipoa ennen kuin voi jakaa aikaisempaa isompia paloja.
Kun otetaan vertailuun työn tuottavuus laskettuna arvonlisäyksen kautta, indeksinä 2010=100, teemme seuraavia havaintoja:
Koko kansantalous on päässyt tuoreimpien tilastojen (2017) valossa juuri ja juuri kymmenen vuoden takaisen tason yli. Nyt indeksi on 103,6, kun vuonna 2007 lukema oli 103,1.
Pelkästään yrityksiä tarkasteltaessa olemme hieman tuota huippuvuotta jäljessä, indeksin näyttäessä 103,1 ja vuonna 2007 103,9. Tässä tarkastelussa lohdullista on, että vuoden 2017 vuosimuutos yritysten osalta oli 2,7 prosenttia. Mikäli työn tuottavuuskehitys saadaan koko kansantalouden osalta tähän vauhtiin, historiankin valossa sillä rakennetaan ja ylläpidetään hyvinvointiyhteiskuntaa.
Rahoitus- ja vakuutuslaitostoimialaa tarkasteltaessa huomaa, että työn tuottavuuskehitys on pysähtynyt kuin seinään vuosituhannen vaihteessa ja jatkunut sen jälkeen pienenä aaltoliikkeenä. Kun vuoden 2010 indeksi on 100, niin vuoden 1999 indeksi on 110,2 ja 2017 100,5.
Rahoitus- ja vakuutuslaitosten pitäisi eniten hyötyä digitalisaatiosta, kun asiakkaat eivät enää tuo sitä kuuluisaa hiekkaa pankin lattialle. Työn tuottavuustilasto näyttää päinvastaista. No, me insinöörit kyllä tiesimme, että digitalinen ei ole analogista parempi tai tehokkaampi, ellei sitä käytetä oikein ja oikeassa paikassa.
Digitalisaatio itsessään ei ole ratkaisu vaan pelkästään väline nopeuttamaan prosessin läpimenoaikaa. Ja kuten muutkin prosessin vaiheet, se voi myös hidastaa tuota läpimenoaikaa osaamattomalla käytöllä. Sekä olla hyötyään kalliimpi.
Kotitalouksien työn tuottavuus on kasvanut viime vuosina suotuisimmin ollen nyt jo 15,3 prosenttia yli vuoden 2010 tason.
Julkisyhteisöt ovat toinen ala, josta pitäisi olla rahoitus- ja vakuutuslaitosten ohella huolissaan. Kun vuonna 2000 julkisyhteisöjen työn tuottavuus oli 10,1 prosenttia yli vuoden 2010 tason, vuonna 2017 se oli kaksi prosenttia alle.
Tämä saa olettamaan, että myös julkisyhteisöt – joille poliitikoilla on taipumusta päättää ”säästöjä digitalisaation avulla” – eivät ole onnistuneet sähköistämään palveluitaan ja toimintaansa siten, että siitä olisi merkittävää hyötyä. Paperilomakkeen muuttaminen pdf-muotoon ei ollutkaan tuottavaa, voi mutkat oikaisten ajatella.
Työn tuottavuuden kasvattamisessa meillä riittää yhteistä haastetta tulevaisuuteen. Vain sen avulla voidaan varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus.
Kalle Kiili
Insinööriliiton kehityspäällikkö
