Insinööri-lehti

Tilannekuva ei ole tärkein

Näin reserviläiskirjeen muokkaamassa mediaympäristössä voi hyvin aloittaa muistelemalla asepalvelusta. Sieltä on ensimmäinen tietoinen muistikuvani sanasta ”tilannekuva”. Tiedättehän, se tärkeä asia, jota luottamuksen lisäksi huudeltiin ennen Smolnan seinien sisään vetäytymistä.

Tilannekuva – termiä on toki sotilaallisen käytön lisäksi viljalti käytetty johtamisessa ja yrityksissä. Sillä halutaan kuvata tilannetta sellaisena kuin se on. Kun nykyinen tilanne on kuvattu, voidaan sen pohjalta tehdä päätöksiä. On hyvä huomata, että tilannekuva voi yhtä hyvin olla oikea tai väärä.

Onkin hieman kulmakarvoja nostattavaa, että hallituksen muodostamisessa on korostettu ennen kaikkea yhteistä tilannekuvaa – ei oikeaa. On toki mukavaa, jos ollaan samaa mieltä. Vielä kivempaa olisi olla myös oikeassa. Pakko on kuitenkin uskoa, että tämä on retorinen kömmähdys, oikeaa tilannettahan päättäjät varmasti haluavat kuvata.

Vielä enemmän hämmästyttää kuitenkin koko jumiutuminen tilannekuvaan. Tilannekuva on nykyisyyden kuvausta. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että politiikan tehtävä on rakentaa tulevaisuutta. Suomen nousun kannalta oleellista on se, että tasavallan hallituksella olisi yhteinen kuva tulevaisuudesta, tähtäin oikeassa tavoitteessa. Nykytilan pohjalta voidaan tehdä vain ongelmien ratkomisen politiikkaa. Tavoite pitäisi olla kuitenkin uuden rakentamisessa.

Sinänsä ei ole ihme, että tilannekuva sovittiin nopeasti. On selvää, että Suomi on vaikeuksissa: olemme investointilamassa, työttömyys kasvaa, talous sakkaa, tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus on alamäessä, koulutuksen laatu on pikkuhiljaa rapautumassa ja niin edelleen.

Yhteinen ja oikea tulevaisuuskuva ei ole helppo juttu. Kaikki haluavat varmasti talouskasvua, mutta sen lähteistä ei ehkä olla samaa mieltä. Oikeudenmukaisuus vilahtelee puheissa, mutta sille tuskin on yhteistä määritelmää. Kansainvälisiin arvoketjuihin kuulumisesta saattaa olla erimielisyyttä. Tutkimuksen ja tuotekehityksen asemaa tulevaisuudenrakentamisessa ei välttämättä jaeta täysin. Teollisuuden tulevaisuudesta saatetaan olla erimielisiä.

Jos pitää valita, niin haluan mieluummin hallituksen, jolla on selkeä yhteinen tulevaisuuskuva kuin johdon, joka jakaa vain näkemyksen nykytilasta.

Petteri Oksa
Insinööriliiton elinkeinopoliittinen asiamies