Hallituksesta, sen muodostamisesta ja hallitusohjelmasta on riittänyt puhetta. Pintakuohun alta on voinut olla hankala hahmottaa, ettei hallitusohjelma itsessään ole loppujen lopuksi kovin jännittävä. Eikä ole hallituksen kokoonpanokaan. Valtioneuvoston jäsenet ovat varsin kokeneita poliitikkoja, joista monella on entuudestaan ministerikokemusta.
Verotsunami jäi toteutumatta eikä Kreikan tiellekään ole lähdetty. Verrattain laajapohjaisen, viiden puolueen hallituksen neuvottelijat ovat selvästi noudattaneet puolueidensa ohjelmia ja kuulleet asiantuntijoita laajalla skaalalla ja herkällä korvalla. Lopputulos on hiukan idealistinen, mutta kokonaisuutena maltillinen.
Hallitusohjelma on varsin perusteellinen ja pitkä, liitteineen lähes 200 sivua, mutta jättää ison osan konkreettisista linjauksista ratkaistavaksi tuonnempana.
Suomalaiseen tulevaisuuteen investoidaan.
Julkisuudessa on irvailtu, kuinka hallitusohjelmassa ”selvitetään” toista sataa asiaa. Ehkäpä kokonaisuuden kannalta kuitenkin on parempi, että mahdollisia ratkaisuja selvitetään ennen toimeenpanoa – toisenlaistakin päätöksentekoa kun on nähty.
Tempoilevaan politiikkaan kyllästyneillä on syytä toiveikkuuteen. Lainsäädäntöä aiotaan hallitusohjelman mukaan tehdä huolella valmistellen, laaja-alaisissa komiteoissa. Kunnianhimoisessa työllisyystavoitteessa hallitus antaa mahdollisuuden työmarkkinaosapuolille etsiä yhdessä kestävät ratkaisut työllisyysasteen nostamiseen.
Insinööriliiton hallitusohjelmatavoitteista moni on toteutumassa: aktiivimallin leikkuri puretaan, työvoimapalveluiden resursseja parannetaan ja palvelukokonaisuuksia kehitetään. Kilpailukieltosopimuksia rajoitetaan, vuosilomalaki uudistetaan, yt-lakia ja henkilöstön osallistumista edistetään.
Koulutukseen panostetaan, vaikkakin vaatimattomasti tarpeeseen nähden – valtiontalouden liikkumavara ei ole suuren suuri. Esimerkiksi työttömien mahdollisuuksia opiskella on tarkoitus parantaa.
Yksittäisiä lakialoitteita ja budjettipäätöksiä tärkeämpää on kuitenkin hallitusohjelman henki: suomalaiseen tulevaisuuteen investoidaan ja se tehdään yhdessä. Tähän henkiseen kädenojennukseen kannattaa järjestöjen, yritysten ja yksittäisten kansalaistenkin tarttua.
Olen työskennellyt Insinööriliitossa reilut kolme vuotta. Olen näistä vuosista ja kuukausista kiitollinen. Insinööriliitto on kehittynyt, yhteiskunnallinen vaikuttaminen tehostunut ja insinööribrändi kirkastunut.
Itse jatkan yhteiskunnallista vaikuttamista tänä kesänä siellä, mistä neljä vuotta sitten lähdin, eli työministerin erityisavustajana.
Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille, Insinööriliiton työntekijöille ja jäsenille sekä kirjoitusteni lukijoille. Tehdään mekin asioita edelleen yhdessä.
Jenni Karjalainen
Insinööriliiton johtava asiantuntija
