Moni pitää kynsin hampain kiinni asunnostaan, vaikka haluaisi muuttaa. Myyjä haluaa saada kodistaan enemmän rahaa kuin on siitä aikanaan maksanut. Tämä kävi jälleen selväksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta.
Pakkomielle on kurja sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Elämäntilanteen muutos tai toimeentulon parantaminen voi vaatia toisenlaista asuntoa tai paikkakunnan vaihtoa. Yhteiskunnalta jää asunnon hankalan sijainnin vuoksi saamatta työsuorituksia ja valtiolta verotuloja.
Tutkijat perustelivat, miksi ei ole syytä pitää oletusarvona, että asunnon arvo kasvaa asumisen aikana. Pitää ymmärtää, että asunto kuluu ajan myötä. Mielestäni tutkijat jättivät kuitenkin olennaisimman asian huomiotta. Tutkimuksessa vanhaan asuntoon jumittuminen näyttäytyy yhteiskunnan ja yksilön väliseltä ristiriidalta, mutta itse asiassa se ei ole järkevää sen paremmin yksilön kannalta, edes pelkkää asuntokauppaa tarkastelemalla.
Asuntoa ajatellaan sijoituksena ja taloudellisena turvana. On vaikea hyväksyä, että kiinteän omaisuuden arvo kutistuisi. Kuitenkin tilanteen, jossa oman asunnon arvo on pienentynyt, voi nähdä itse asiassa hyvänä!
Valtaosa ihmisistä muuttaa vanhasta asunnosta kalliimpaan asuntoon. On tavallista, että omaisuus kertyy iän ja ansioiden myötä ja siksi ihmisillä on varaa ostaa aiempaa kalliimpia asuntoja. Lisäksi perheen kasvu vaatii usein lisäneliöitä ja -huoneita, ja ne maksavat.
Kalliimpaan muuttava säästää 10 000 euroa.
Kun asunnot vaihtavat omistajaa markkinahintaan ja kummankin hinta on kehittynyt samalla tavalla, asunnon vaihtaja saa vanhan asuntonsa arvon noususta myyntivoiton mutta joutuu maksamaan uudesta asunnosta sen omistajalle samalla tavalla hänen myyntivoittonsa. Jos uusi asunto on vanhaa kalliimpi, asunnon vaihtaja maksaa enemmän myyntivoittoja ulos kuin saa itselleen.
Verrataan tilannetta nousu- ja laskusuhdanteessa. Jos asuntojen markkinahinta on vaikka noussut kymmenen prosenttia asumisen aikana, aikoinaan 300 000 euron asunnosta saa 30 000 euroa voittoa. Samalla aikavälillä 400 000 euron arvoinen, tuleva asunto on kallistunut 40 000 euroa. Jos asunnon vaihtaja hankkii tämän, hänen voi katsoa hävinneen 10 000 euroa.
Vastaavasti, jos asuntojen hinnat ovat laskeneet, myyjä voittaa hävitessään. Jos myy 300 000 euron asunnon 30 000 euron tappiolla, vastaavasti entisen 400 000 euron asunnon saa 40 000 euron halvemmalla. Toisin sanoen kalliimpaan asuntoon muuttava säästää 10 000 euroa. Enkä tässä yksinkertaistuksessa ota huomioon säästöä veroissa.
Asunnon vaihtajan kannalta ei ole lainkaan hullumpaa vaihtaa asuntoa ennen kuin niiden hinnat alkavat nousta.
Kaupankäynti on joka tapauksessa vain kaupankäyntiä. Koti on elämää varten. Siksi on tärkeää, että jokainen muuttaa, kun elämä johdattaa eteenpäin – maksoi mitä maksoi.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
