Russarön majakka, niin kutsuttu Hangon silmä, sai kesällä uuden ledivalon. Valo korvasi alkuperäisen valolaitteen, joka oli pidetty kunnossa majakan rakentamisesta, vuodesta 1863, lähtien. Majakassa ehti vuoden verran palaa varavalolaite, joka saatiin nyt korvattua mahdollisimman paljon vanhaa muistuttavalla valolla.
Varavalon käyttö ei aiheuttanut meriliikenteelle ongelmia, sillä se toimi yhtä lailla merkkinä eikä alusten navigointi ole niin riippuvaista majakoista kuin ennen. Silti paikallisille, historian tuntijoille ja matkailijoille varavalo oli vääränlainen.
Muistan vanhan valon itsekin luissa ja ytimissä. Olin 20 vuotta sitten marraskuussa tällä Puolustusvoimien linnakesaarella suorittamassa varusmiespalvelusta. Monipäiväisessä taisteluharjoituksessa valvottiin yötä päivää, ja pimeässä marraskuussa majakka vilkkui merelle. Tositilanteessa valo olisi kai ollut pois päältä, mutta rannikkopatteriston jysäykset järisyttivät korvien lisäksi koko vartaloa niin lujasti, ettei harjoitus leikiltä tuntunut.
Varusmiehet pääsivät kesken harjoituksen majakkaan ihailemaan horisonttiin kantautuvia merimaisemia ennen kuin palattiin asemiin, kuka bunkkereihin, kuka vartioasemiin, kuka merivalvontatorniin.
Tällä saarella on käyty kaksi ankaraa taistelua, toinen talvisodan, toinen jatkosodan aikaan. Taisteluharjoitusmuistoista ja sotamuistoista, omien ja toisten, on vaikea päästä eroon, vaikka haluaisi.
Patteristo on korvattu modernilla tykistöllä.
Ennen pitkää Ukrainan sodastakin jää jäljelle monen monta muistomerkkiä. Vähintään ne näkyvät Ukrainassa, mutta villejä ajatuksia on esitetty tännekin. Eräs kotimainen poliitikko ehdotti ukrainalaisten tuhoamaa venäläistankkia muistoksi Helsinkiin Venäjän suurlähetystön eteen.
Syvennyn vastenmieliseen sotahistoriaan niin vähän kuin mahdollista. Pidän enemmän historiasta, jossa on pystytetty sosiaalisia rakenteita ja kestäviä rakennuksia. Parhaiten se näkyy vanhassa kulttuurimiljöössä.
Vanhimmat säilyneet rakennukset ovat kirkkoja. Nekin, kuten Turun tuomiokirkko, ovat aikanaan toimineet uskonnollisten seremonioiden lisäksi puolustustarkoituksissa. Ja linnat tietysti ovat ennen kaikkea puolustusrakennelmia.
Russarön kallioihin louhittu rannikkopatteristo on nykyään jo melkein muinaismuisto. Patteristo lakkautettiin vielä samana vuonna, kun olin saarella harjoituksessa. Kallioon louhittu patteristo on korvattu modernilla, liikkuvalla tykistöllä.
Jonakin päivänä rajoitetusti auki oleva linnakesaari avautuu kokonaan yleisölle. Silloin alueesta tulee ehkä Suomenlinnan kaltainen kulttuurikohde, jossa osallistutaan kävelykierroksiin, nautitaan fine diningista ja kuunnellaan konsertteja.
Kulttuuri sanana tulee etymologisesti maanviljelyksestä. Sota, rauha, ruumiin- ja hengenravinto käyvät ikuista painiaan. Toivottavasti rauhan ja muistojen aika koittaa nopeasti ja kestää pitkään.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
