Puolustusvoimat hankkii lähivuosien aikana puolustusmateriaalia 4–6 miljardilla eurolla vuosittain. Neljä viidesosaa budjetista kuluu uusien suorituskykyjen hankintoihin, loput huoltoon.
Summa on kotimaisittain suuri, mutta maailmalla Suomi on yksi hankkija muiden joukossa. Venäjän aggressiivisuuden ja Ukrainan sodan takia monet maat ovat päivittämässä sotilaallisia kykyjään. Sotateollisuuden jätit ovat etenkin Yhdysvalloissa konsolidoituneet, ja ne ovat omilla tuotteillaan käytännössä monopoliasemassa.
– Yhdysvalloissa on enää viisi alan konsernia. Niiden kanssa kaupankäynti on raskasta ja aikaa vievää, summaa logistiikkalaitoksen apulaisjohtaja, insinööriprikaatinkenraali Juha-Matti Ylitalo tänään teknologiamessuilla Helsingissä.
Hankintaprosessit ovat hitaita, koska ne pitää tehdä maan omien lakien mukaan ja yritysten tilausprosessit ovat pitkiä. Puolustusmateriaalia ei myydä valmiina hyllystä.
Yritysten määrä on räjähtänyt
Vaikka Euroopassa on herätty eurooppalaisen puolustusvälineteollisuuden tärkeyteen, omassa kehityksessä ja tuotannossa ollaan takamatkalla. Alan kasvu Euroopassa on kuitenkin alkanut.
– Vielä muutama vuosi sitten ei pidetty eettisesti hyväksyttävänä investoida puolustusvälineteollisuuteen, mutta tilanne on muuttunut.
Suomessa toimii 368 kotimaista yritystä, jotka identifioivat itsensä puolustusvälineteollisuuden yritykseksi. Suurin osa näistä yrityksistä on pieniä, eivätkä ne kilpaile suurten toimijoiden kanssa.
– Me olemme opettelevassa roolissa, mikä on puolustukselle relevanttia ja mikä ei. Kaikkien kanssa emme tule koskaan olemaankaan tekemisissä, Ylitalo arvioi.
Teollisten toimijoiden asemaan vaikuttavat paljon myös poliittinen päätöksenteko. Koska eri maiden puolustusvoimat arvioivat hankintoja muun muassa huoltovarmuuden sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta, markkinat eivät ole vapaat. Logistiikan on toimittava kaikissa oloissa.
– Kriittinen komponentti on jokainen puuttuva komponentti, oli se mikä tahansa mutteri. Puuttuvalla komponentilla on tapana kumuloitua.
Hakijoita riittää, paitsi avaruuteen
Toistaiseksi Puolustusvoimilla on riittänyt avoimiin työpaikkoihin hyvin hakijoita. Ylitalo sanoo yhtä paikkaa kohti tulevan tavallisesti kymmeniä tai jopa satoja hakemuksia.
– Ainoastaan avaruuspuolella ei ole hakijoilla ihan yhtä hyvää osaamista kuin mitä haetaan.
Puolustusvoimat on vastikään herännyt siihen, että myös Suomen kokoisen maan on tärkeä miettiä puolustusta myös avaruudessa. Avaruuskyvykkyyksien kehittäminen kuuluu Ilmavoimien vastuulle. Yhteistyötä tehdään muun muassa Iceyen kanssa.
Puolustusvoimat suunnittelee tulevia hankintoja 12 vuoden päähän kehittämisohjelmalla, joka on jaettu kolmen vuoden mittaisiin hankinta-askeleisiin. Puolustusteknologian kehittämisestä innostuneita Ylitalo neuvoo hakeutumaan ennen kaikkea puolustusvälineteollisuuteen.
– Puolustuskyky ei ole vain materiaalia vaan operaatiokykyä, joka muodostuu useista tekijöistä. Pitää olla muun muassa joukko, joka sitä operoi.
Ylitalo torjuu Puolustusvoimia kohtaan esitettyä kritiikkiä siitä, ettei se ole suurissa määrin ryhtynyt varustautumaan uusimmilla drooneilla.
– Jos ostaisimme nyt 280 000 reserviläiselle drooneja, jotka ovat nyt relevantteja, niin ensi kesänä ne olisivat jo vanhoja. Meidän puolustusjärjestelmämme edellyttää, että hankimme koko ajan tiettyjä malleja testauskäyttöön ja sovitamme niitä meidän taistelutapaamme, jotta malli on monistettavissa, jos tarve tulee.
Uutisointi vääristää kuvaa nykyaikaisesta sodankäynnistä. Droonien nopeasta kehityksestä huolimatta sodankäynti Ukrainassa on pohjimmiltaan tuttua kulutussodankäyntiä, jossa taistellaan perinteisillä aseilla.
– Sota on enemmän koko yhteiskuntaa ja teollista pohjaa kuluttava toiminto.
Teksti ja kuva: Janne Luotola
