Lähdimme neuvottelukierrokselle selkein tavoittein. Laadullisesti halusimme edistää työhyvinvointia, etätöitä ja perhevapaa-asioita. Palkkauksen osalta tavoitteet olivat selkeä yleiskorotus ja ostovoiman turvaava taso perälaudassa.
Neuvotteluissa laadullisten tavoitteiden kanssa oli hyvin hankalaa. Toisen osapuolen tahtotila on, ettei valtakunnallisia määräyksiä haluta lisätä. Varsinkin etätyöasioita onnistuttiin kuitenkin edistämään ja käynnissä oleva perhevapaauudistus tulee huomioitua sopimuskauden aikana.
Ostovoiman turvaava palkankorotustaso olisi vaatinut nähdäksemme inflaatioennusteen ylittämisen. Se on nyt Suomen pankin ennusteessa tasan kaksi prosenttia ensi vuodelle. Mielellämme olisimme myös nähneet, että tuottavuuden kasvusta olisi tullut jotain palkansaajille.
Kierroksen tärkein periaatekysymys pyöri yleiskorotuksen ympärillä. Työnantaja oli järkähtämätön, ylemmille toimihenkilöille ei tule antaa yleiskorotusta, vaan kaikkien palkkojen korotusten pitää olla henkilökohtaisia. Myös korotuksen tasosta olimme kovin erimielisiä.
Minimikorotusten päälle on hyvä sopia paikallisesti enemmän.
Ennen lopullista sopua neuvottelutarjoukset olivat sellaiset, että mahdollisen riidan eli työtaistelun kautta sovinto olisi tehty kokemukseni mukaan niiden puoleenväliin, joka olisi ollut siellä vajaassa kahdessa prosentissa. Tämä olikin keskeinen syy, miksi päätimme hyväksyä sopimuksen, jossa palkankorotus on 1,8 prosenttia, josta jaetaan puolet yleiskorotuksena. Siis näin, jos paikallista palkkaratkaisua ei tehdä.
Arvio oli, että muun ratkaisun saavuttaminen olisi vaatinut työtaistelutoimia, jotka olisivat maksaneet jäsenille enemmän kuin mahdollinen hyöty. Kun lisäksi oleellinen periaatekysymys yleiskorotuksesta saatiin turvattua, arvioimme, että riidan sijaan sopu kannattaa tehdä.
Tämä on meidän ratkaisumme, jolla on omat, selvät perusteensa. Työmarkkinoilla jokainen sopimustaho lopulta vastaa omista ratkaisuistaan.
Toivomme, että paikalliset neuvottelut palkkaratkaisuista pääsevät osaltamme käynnistymään pikaisesti. On enemmän kuin toivottavaa, että yritykset, joilla on varaa valtakunnallista tasoa suurempiin korotuksiin, todella käyttävät tämän tilaisuuden ja näemme paljon ratkaisuja, joissa tämä taso ylitetään.
Tällaisia yrityksiä on paljon. Jos ylityksiä ei nähdä, yritykset lähettävät kyllä selvän viestin, millä taas on oma vaikutuksensa tulevaan. Liitot kuitenkin sopivat minimikorotuksista, joiden päälle voi ja on hyvä sopia paikallisesti enemmän.
Tilanne ei tästä helpotu. Nyt tarvitaan keskustelua työpaikoilla siitä, mitä haluamme ja miten haluamme toimia jatkossa. Kaikille tuleva yleiskorotus, liittojen sopima minimi, on taatusti keskustelun alla ja uhattuna myös tulevaisuudessa. Osaltamme on aika katsoa eteenpäin ja hakea sopivia ratkaisuja.
Toki meillä on edelleen myös monia sopimuksia tälle neuvottelukierrokselle tehtävänä. Työ siis jatkuu.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
