Talousnobelisti Paul Krugman on todennut, että ”tuottavuus ei ole kaikki kaikessa, mutta pitkällä aikavälillä se on lähes kaikki kaikessa”. Suomessa työn tuottavuuden heikko kehitys on varjostanut talouden kasvua finanssikriisistä asti, eikä toistaiseksi ole löytynyt hyviä keinoja sen kohentamiseen. Heikolle kehitykselle on esitetty monia syitä.
Vaikka tuottavuus ei olisikaan kaikki kaikessa, sillä on kuitenkin paljon merkitystä. Elintason kasvun lisäksi sillä on vaikutusta Suomen kilpailukykyyn. Iso osa Suomen viennistä on peräisin teollisuudesta, joka on kärsinyt heikosta tuottavuuden kehityksestä.
Suomi tunnetaan yleisesti teknologiaorientoituneena maana. Käytämme monipuolisesti teknologiaa arjen askareissa, mutta hyödynnämme sen tuomia mahdollisuuksia myös työelämässä.
Robotiikka on yksi teknologisen kehityksen mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Erityisesti teollisuusrobotit ovat yleistyneet viimeisen vuosikymmenen aikana kiihtyvää vauhtia maailmassa. Myös Suomessa teollisuuden toimialojen yritykset ovat ottaneet robotiikkaa ahkerasti käyttöön.
Ruotsi ja Tanska sijoittuvat erinomaisesti kärkijoukkoon.
Robotit mahdollistavat erityisesti monotonisten, tarkkuutta vaativien työtehtävien tekemisen ilman ihmisen suoraa työpanosta. Työn laatu on tasaista ja hyvää. Robotti ei väsy tai tylsisty. Robotti ei myöskään vie ihmiseltä työtä, vain työtehtäviä. Voimme siis käyttää aikamme johonkin tärkeämpään ja vaativampaan, johon robotti ei vielä pysty.
Robotiikalla on siis merkittävä vaikutus teollisuudessa, ja siten koko taloudessa. Vaikutus ei tule vain tuotettujen tuotteiden ja tavaroiden lukumäärän, vaan myös niiden laadun kautta. Robotiikka antaa mahdollisuuden työn tuottavuuden kasvattamiseen.
International Federation of Robotics -organisaatio kerää aineistoa robotiikan käytöstä maailmalla. Tilastojen avulla voidaan tutkia paitsi robottien lukumäärää, myös robotiikan intensiteettiä maittain. Luvut kuvaavat sitä, paljonko eri maissa hyödynnetään robotteja suhteessa teollisuuden työntekijöihin.
Suomi on sijoittunut tilastoissa maailman kärkimaihin jo pidemmän aikaa. Hyödynnämme robotiikkaa erityisesti metalliteollisuudessa. Autoteollisuudessa robottien lukumäärä suhteessa työntekijöihin on suurin.
Vielä 2010-luvun alussa Suomi sijoittui selvästi maailman keskiarvon yläpuolelle robottien käytössä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana sijoituksemme on kuitenkin heikentynyt selvästi ja nykyään olemme enää hädin tuskin maailman keskiarvon yläpuolella. Samaan aikaan esimerkiksi Ruotsi ja Tanska ovat pysyneet kilpailussa mukana ja sijoittuvat erinomaisesti kärkijoukkoon.
Tärkeä kysymys on, mikä on Suomen tilanne robotiikan suhteen muutaman vuoden päästä. Putoammeko edellä mainitussa tilastossa edelleen vai tartummeko robotiikan tarjoamaan mahdollisuuteen tuottavuuden kasvattajana?
Samalla kun teollisuutemme hyödyntää robotiikkaa koko ajan vähemmän kuin kilpailijamaat, tämä vaikuttaa myös tuottavuuteemme ja siten myös kilpailukykyyn ja vientiin. Työn tuottavuus on yksi merkittävistä tekijöistä Suomen ja sen teollisuuden kilpailukyvyn kannalta sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä.
Työn tuottavuuden kasvu ei ole pelkästään kiinni robotiikasta ja sen hyödyntämisestä, mutta jos haluamme nostaa työn tuottavuutta ja kannattavuutta teollisuudessa, niin robotiikka on yksi mahdollisuus niiden parantamiseen.
Paavo Hurri
Insinööriliiton ekonomisti
