Työajan seurannallakin on merkityksensä työhyvinvointiin ja työssä viihtymiseen. Voisi kuvitella, että valtaosa työssäkäyvistä henkilöistä pitää työajan seuraamista kyttäämisenä ja isoveli valvoo -systeeminä. Ei luoteta työntekijään. Näin ei taida kuitenkaan enää olla, kun tuottavuuden nimissä alettiin lisäämään työaikaa erilaisin tavoin säännölliseen työaikaan.
Näinhän säädettiin tapahtuvaksi. Pidennys oli kirjattava työehtosopimuksiin toistaiseksi voimassaolevana määräyksenä. Toki sen toteuttamistapa jätettiin työpaikoille sovittavaksi. Haluttiin lisätä paikallista sopimista.
Paljon on määräyksen voimaan astumisen jälkeen sovittukin. On sovittu suoria kuuden minuutin lisäyksiä työpäivään, ja on sovittu kokonaisien työpäivien käyttöönotosta. Mikä kullekin työpaikalle parhaiten on sopinut.
Joillekin työpaikoille ei sopinut mikään, ja niissä tapauksissa toteutettiin työehtosopimuksen niin sanottua perälautaratkaisua. Useimmissa työehtosopimuksissa taitaa perälauta toteuttaa ennemmin lose-lose- kuin win-win-periaatetta. Näin oli tarkoituskin, jotta paikallinen sopiminen olisi toteutettu yhteistoiminnan periaatteita kunnioittaen.
Luottamus on tässä isossa osassa. Neuvoteltaessa pitää pystyä luottamaan neuvottelukumppaniin. Yksikin vale tai asioiden salaaminen rapauttaa luottamusta kuin Pohjanmeri Doverin valkoisia kallioita.
Työpaikoilla, joissa ei ole työajan seurantaa, vallinnee myös luottamus siihen, että tinki tehdään ja päivä on täynnä. On myös otettu käyttöön työajanseurantaa eri tavoin ja välinein.
Tämä on mahdollisesti paljastanut todellisen työajan määrän ja pikkuhiljaa on palattu tekemään työsopimuksessa sovittua työaikaa. Plus tietenkin ne kiky-tunnit. Seuranta on mahdollisesti paljastanut epäsuhdan tehtyjen tuntien ja sovitun välillä.
Työaikaahan on seurattu ikiaikaisesti. Rikkaassa suomen kielessä, joka vilisee idiomeja, on sanonta: päivä on pulkassa. Tarkoitus ei ole antaa mielikuvaa, että jokin symbolinen päivää osoittava asia on nakattu Sarviksen ahkioon.
Ei. Pulkka oli torpparin taksvärkkityön kirjaamiseen käytetty kaksiosainen kapula, pulkka. Toinen puolikas oli torpparilla, toinen isännällä, jolle torppari teki taksvärkkiä. Työpäivän päättyessä kapulat laitettiin vierekkäin ja isäntä veisti loven molempiin yhtä aikaa.
Näin saatiin luotettava kaksinkertainen kirjanpito työajasta. Kun torpan vuokra oli kuitattu työpäivinä, pulkan sivut höylättiin puhtaiksi ja voitiin aloittaa seuraava sopimuskausi. Viirut pois ja uudet työsuoritukset voitiin kirjata puhtaaseen pulkkaan.
Tuli mieleen, että lukisikohan höylässä tänä päivänä vaikka delete?
Hannu TakalaInsinööriliiton työehtoasiantuntija
