Insinööri-lehti

Pulaa insinööreistä

Jokainen torin mummokin sen tietää, mitenkään erityisesti torin tai Pihtiputaan mummoja arvostelematta. Suomessa vallitsee työvoimapula. Ja erityisesti meitä vaivaa insinööripula. Väitetään, että teollisuuden, viennin ja koko Suomen rattaat yskähtelevät teknisen ammattitaidon puutteessa.

Asiaa sietää hetki pohtia. Aloitetaan insinööripulan purkaminen siitä päästä, että totta lienee, ettei historiassa ole ollut varmaan yhtään kansakuntaa, jossa olisi ollut ylitarjontaa huippupätevistä insinööreistä. Niin kutsuttujen huippuosaajien kysyntä lienee käytännössä loputon.

Totta lienee myös se, että yritykset kokevat vaikeuksia rekrytoinneissa. Tätä ei voi pitää kokonaan huonona asiana. Tilanteessa, jossa jokaiseen rekrytointiin riittää runsaasti päteviä ja sopivia hakijoita, ollaan työvoiman ylitarjonnassa – työttömyys on kestämättömällä tasolla.

Alueelliset erot ovat suuria. Insinöörien osalta suurin niin kutsuttu rakenteellinen ongelma näyttääkin olevan se, että osaajat sijaitsevat osin eri osissa maata kuin heille sopivat työpaikat.

Vaikka työvoimasta olisikin niukkuutta, niin suoranaiseksi pulaksi se tuskin on yltynyt. Ensinnäkin, insinöörejä on edelleen tuhansia työttömänä. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että he kaikki ovat työhön täysin kykenemättömiä.

Toisekseen, jos insinööreistä vallitsisi aivan huutava pula, palkkakehitystä kuvaavat käyrät sojottaisivat rajusti ylöspäin. Toistaiseksi mitään suurempaa palkkakilpailua ei kutienkaan ole näkynyt.

Jos resurssia on vaikea saada, sen hinnan pitäisi nousta. Insinöörien osalta näin ei näytä olevan, vaan palkat ovat kansainvälisesti vertailtuna hyvin matalat. Nousuvaraakin siis on.

Edellä kirjoittamallani en halua luoda kuvaa, etteikö osaavan työvoiman riittävyydestä pidä huolehtia. Tilanne ei vain vielä ole kriisissä, hätiköityihin toimiin ei ole tarvetta. Yksi usein esiin nostettu idea on insinöörikoulutuksen aloituspaikkojen määrän nostaminen. Se on huono, hidas ja tehoton keino.

Suunnataan katseet koulutuksen laatuun ja rahoitukseen, muuntokoulutuksen määrään ja suuntaamiseen, palkkaukseen ja työelämässä oppimiseen, niin meillä riittää osaavia insinöörejä jatkossakin.

Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja