Maan seuraavaksi pääministeriksi vahvasti tyrkyllä oleva Petteri Orpo on polkaissut hallitusneuvottelut käyntiin Säätytalolla. Ensimmäinen päivä on takana ja täältä kotisohvalta katsottuna näyttää, että edessä ovat mielenkiintoiset viikot, jos ei Säätytalolla, niin katsomossa ainakin.
Jo hallitusneuvottelujen käynnistäminen on synnyttänyt yleisössä valtavan määrän erilaisia reaktioita. Ensimmäiset buuaukset kaikkitietävän sosiaalisen median kanavissa heltisi heti, kun Säätytalon turnaukseen osallistuvat joukkueet julkaisivat pelaajalistansa. Joukko kansalaisia oli somessa vahvasti sitä mieltä, että yhden puolueen hallitusneuvottelijoiden joukossa on paljon ihmisiä, jotka eivät kuuluisi osaamisensa puolesta joukkoon.
Minä en moiseen pöyristymiseen ryhtynyt, mitä nyt nimilistaa lukiessani vähän kulmiani kohottelin. Kansanvalta antaa, kansanvalta ottaa: Jos ja kun hallitusneuvottelut miehitetään pääsääntöisesti kansanedustajilla, heitä Säätytalolle myös menee. Jokainen puolue lähettää hallitusneuvotteluihin parhaat voimansa sen mukaan, mitä me kansalaiset olemme niiden eduskuntaryhmille osoittaneet.
Hallituksen politiikka on epäonnistunut jo ennen hallituksen syntymistä.
Ja mitä pelaajien nimiin tulee, kyllä hallitusneuvottelijoiden joukkoon aina muutama nelos- tai jopa vitosketjun oikea oman elämänsä sarjajyrä mahtuu. Leijonalegenda Timo Jutilaa mukaillen, kunnia hallitusohjelman kirjoittamisesta kuuluu koko joukkueelle, joten yhden tai kahden pelaajan vähän pienempi panos tuskin kaataa kokonaisuutta.
Toinen ensimmäisen päivän kohuista liittyy ilmastokatsauksen pitäjään. Osa somekansasta piti ennenkuulumattomana, että sen antajaksi valikoitui Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas eikä Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen. Somereaktioiden perusteella syntyy kuva, että seuraavan hallituksen ilmastopolitiikka on epäonnistunut jo ennen hallituksen syntymistä.
Jouduin jättämään tämänkin somemittelön väliin, kun en asiasta oikein paljon ymmärrä. Puutteellisen käsitykseni mukaan molemmat herrat ottavat ilmastonmuutoksen kyllä vakavasti, mutta lähestyvät asiaa vähän eri näkövinkkelistä. Ollikainen uskoo hiilinielujen voimaan, Taalas painottaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä.
Somessa Ollikaisen syrjäyttämistä pidettiin ennenkuulumattomana ja häpeällisenä. Someöyhöilyn perustella ovat valinneet Geneveen pääsihteeriksi täysin epäpätevän kaverin.
Vastapuolella Ollikaista lyötiin kuin vierasta sikaa. Yksi kutsui häntä stalinistiksi, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra antoi ymmärtää Ollikaisen olevan ilmastoasiantuntijaksi kääntynyt entinen kommunisti. Voi olla, että Voguen kanteen pääsy on tällaisella argumentaatiolla tiukassa.
Tänään on päivä uusi, toivon mukaan tunteet ovat yön yli nukuttua tasaantuneet sekä somessa että Säätytalolla. Jos näin ei ole, meillä voi olla edessämme piinallisen pitkät viikot.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
