Insinööri-lehti

Pelkoon on aihetta

Viime aikoina on tuotu esiin pelkoja, huolia ja murheita, mitä voi tapahtua, kun työehtosopimusta ei ole. Palkansaajat ovat terveellä tavalla muistuttaneet, mitä kaikkea on oman alan työehtosopimuksen takana. Lista on pitkä: esimerkiksi lomarahat, pidemmät palkalliset sairauslomat ja vanhempainvapaat ovat kiinni työehtosopimuksien kirjauksista.

Työnantajapuoli on moittinut huolestuneita tahoja maailmanlopun meiningistä, turhien uhkakuvien maalailusta. Ei se niin ole. Huoleen on aihetta. Listalla on asioita, joita ei välttämättä enää ole, jos oman alan työehtosopimus lakkaa olemasta.

Huoli on noussut pakon edessä, toisen osapuolen toimien seurauksena. Työnantajat ovat omista lähtökohdistaan ryhtyneet muutamaan sopimista. Ensin Metsäteollisuus ry ilmoitti, ettei sitä kiinnosta enää tehdä sopimuksia ollenkaan. Metsäteollisuuden vanavedessä Teknologiateollisuus ry kertoi halustaan tarjota mahdollisuuksia myös yrityskohtaiseen sopimiseen, kun kaikkia valtakunnalliset sopimukset eivät kiinnosta.

Tosiasia siis on, että työehdot ja niistä sopiminen ovat muutoksessa. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, asia ei selittelemällä tai vähättelemällä muuksi muutu. Huolet siitä, saanko jatkossa lomarahaa tai saanko palkkaa sairausajalta ovat tässä tilanteessa luonnollisia. Epäileminen ei tässä yhteydessä ole turhaa, pikemminkin viisasta.

Aika näyttää, kenellä on ketunhäntä kainalossa.

Olen hämmentyneenä seurannut, kuinka työnantajien edustajat ovat julkisuudessa hyökänneet näitä pelkoja vastaan. On kuulemma kovin vanhakantaista lietsoa vastakkainasettelua. On väitetty, että ei tässä mitään hätää ole, yritykset kyllä antavat edut työntekijöille ilman sopimuksia. On kerrottu, että on pelkkää väärinymmärrystä väittää, että mikään etu olisi uhattuna.

Vaikka työnantajien edustajat uskoisivat omiin puheisiinsa, heidän on syytä muistaa, että pelko on todellinen, vaikka syy ei olisikaan. Epäselvä tilanne aiheuttaa luonnollisia ja vakavia huolia omasta toimeentulosta, omista työsuhteen ehdoista ja jaksamisesta. Näille huolille naureskelu on virhe, alentuvaa ja vastenmielistä.

Voi kysyä, miksi etuja takaavia sopimuksia sitten yritetään muuttaa ja romuttaa, jos mitään ei kuitenkaan muuteta. Väitteet siitä, että yritykset kyllä hoitavat samat edut noin vain, tuntuvat ainakin minusta epäilyttäviltä. Epäilen, että eivät hoida, eivät ainakaan kaikki. Eikö yhdenvertaisilla työehdoilla ole mitään merkitystä?

Työnantajien on hyvä ymmärtää, että kun palkansaajat tuovat näitä huolia ja murheita esiin, kyse ei ole propagandasta tai hyökkäyksestä. Huolet ja pelot ovat aitoja, ne ovat totta. Heidän puheissaan kaipaamaa yhteistä tekemistä ei rakenneta halveksumalla näitä pelkoja.

Aika näyttää, kenellä on sopimisen muuttamisessa ketunhäntä kainalossa, ovatko epäilyt työehtojen heikkenemiseen aiheellisia vai eivät. Joka tapauksessa yhteistyö ja sopiminen ovat mielestäni edelleen voittava ratkaisu. Mutta siihen tarvitaan toisen osapuolen kunnioitusta, joka tuntuu nyt olevan joiltakin pahasti hukassa.

Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja