Insinööri-lehti

Oy Suomi Ab ei kestä huonoja palkankorotuksia

Talouspolitiikassa palkansaajavastaisuus yhdistetään liian usein vastuulliseen talouspolitiikkaan. Tämä johtuu paljolti onnistuneesta vaikuttamisesta: työnantajajärjestöt tekevät kaikkensa, että palkansaajien edunvalvonta nähdään vasemmistolaisena toimintana. Ammattijärjestöt eivät toisaalta ole – osin puoluepoliittisista syistä – tehneet riittävästi, jotta historiasta kumpuava mielikuva poistuisi. Niinpä puoluepolitiikka sotketaan työmarkkinapolitiikkaan, vaikka useimmiten ne tulisi pitää visusti erillään.

Nyt tulehtuneissa työehtosopimusneuvotteluissa, jotka suoraan tai välillisesti koskevat suurta enemmistöä Insinööriliiton jäsenistä, ei hierrä kuin yksi asia: raha. Sopimukset saataisiin kyllä vaikka heti, mutta olisivat sellaiset, joilla taattaisiin tälle vuodelle vähän viime vuotta pienemmät palkankorotukset kaikille.

Mikäli neuvotteluosapuolen näkemyksen mukaiset työehtosopimukset allekirjoitettaisiin, se olisi kelvottoman huonon edunvalvonnan lisäksi sietämätön isku kansantaloudelle. Tämä, ehkä tärkein näkökulma asiaan, on toistaiseksi onnistuneesti sivuutettu keskusteluissa.

Kokemukseen perustuvan näkemykseni mukaan matalat palkankorotukset eivät juurikaan poikisi investointeja vaan valuisivat osinkoihin. Sen lisäksi toteutuisi joukko taloudelle haitallisia uhkia.

Seuraus on se, että ansioverotulot eivät kasva.

Ensinnäkin kansalaisten varallisuus laskee. Yli puolet suomalaisten omaisuudessa on kiinni asunnoissa. Siinä ole mitään väärää. Huono ansiokehitys yhdistettynä korkeaan inflaatioon ja poikkeuksellisesti nousseisiin korkoihin hyydyttää asuntomarkkinat ja laskee asuntojen keskimääräistä hintaa. Yhteiskunta menettää yhtälössä varainsiirtoverojen lisäksi paljon taloudellista toimeliaisuutta.

Toinen seuraus on se, että valtion ansioverotulot eivät kasva. Verottajan käsi käy ahnaasti hakemassa palkansaajan tilinauhalta osansa palkankorotuksista. Miten valtio hoitaa jo pelkästään kasvavia rahoituskulujaan, jos kansalaisille ei tule enempää verotettavaa?

Vaihtoehtona on toki koettaa tehdä Suomesta halpatyömaa ja järjestää maahan valtava määrä lisää huonopalkkaista väkeä, jotka maksavat vain vähän veroja. Mutta siitäkin vaihtoehdosta hyötyvät vain jotkut harvat yritykset, muut saavat maksaa.

Myös luottamus tulevaisuuteen romahtaisi entisestään. Talousjärjestelmät perustuvat paljolti luottamukseen. Jos kotitalouksilta katoaa luottamus parempaan tulevaisuuteen, se on itseään toteuttava ennustus. Ja kun kyseessä ovat kotitaloudet, kyseessä on Oy Suomi Ab.

Loppuun kuitenkin toiveikkuutta. Vaikka palkkaneuvottelujen tulehduspesäkkeitä hoidetaan jo valtakunnansovittelijan vastaanotolla, niin mitään peruuttamatonta ei toistaiseksi ole tapahtunut. Ei mitään sellaista, mistä ei rahalla selvittäisi.

Kalle Kiili
Insinööriliiton kenttä- ja kehityspäällikkö