Kaikin puolin harmiton japanilaisen ramenkeiton valmistamisen opiskelu ryöstäytyi minulta vaivihkaa käsistä. Ramenkeitosta siirryin misokeittoon, jonka jälkeen innostuin maistelemaan nattoa eli hapatettuja soijapapuja.
Ruokakokeilujen jälkeen päädyin luontevasti tutustumaan japanilaiseen maaseutuelämään. Sen seurauksena konmaritin askeettisuuspuuskassani komerot, vaatekaapin ja kirjahyllyn. Siitä siirryin sujuvasti japanilaisen kirjallisuuden pariin.
Viimeksi käteeni tarttui kirja, jossa kerrottiin ajatuksia japanilaisesta oppimisen filosofiasta, ja se on lähes yhtä mielenkiintoista kuin ramenkeiton syvimmän olemuksen ymmärtäminen.
Erityisesti ajatus aloittelijan mielestä, shoshinista, laittoi pohdiskelemaan syntyjä syviä. Ilman aloittelijan mieltä ihminen ei kykene oppimaan uutta eikä avartamaan omaa ajatteluaan.
Ymmärrys kasvaa kysymällä, ei olettamalla.
Aloittelijan mieli tarkoittaa perusasioiden äärellä olemista, hiomattoman muodon ymmärtämistä. Se on nöyrtymistä maailman mysteereiden äärellä. Ymmärrystä, ettei kaikkea voi koskaan tietää. Se on myös luovaa ongelmanratkaisukykyä ja mahdollisuuksien näkemistä. Se on kyvykkyyttä kompromisseihin ja rakentavaan keskusteluun silloinkin, kun näkemykset ovat eriävät.
Työelämä voisi näyttäytyä erilaisena, jos oman osaamisen korostamisen sijaan haluaisimmekin oppia ja ymmärtää asiakkaita, työkavereita, esihenkilöitä, alaisia, siistijöitä, kuljetusfirman henkilöitä ja kaikkia muita, joita kohtaamme arjessamme.
Lapsilla, kumppanilla, naapurin tädillä ja linnuilla voisi olla meille kerrottavaa, jos pysähtyisimme kuuntelemaan. Voisimme vaatia itseltämme tietoista läsnäoloa, jotta emme kävelisi ohi, kun joku tarvitsee apua. Avaisimme oven, poimisimme maahan pudonneen lapasen tai roskan ja jättäisimme paikan aina siistimmäksi kuin mitä se oli tullessamme, myös junan vessan.
Huolehtisimme paremmin itsestämme, toisistamme ja kaikesta elävästä. Ottamisen sijaan antaisimme ja palvelisimme enemmän. Luopuisimme arvostelusta ja sen sijaan katsoisimme maailmaa täynnä uteliaisuutta.
Minkään alan asiantuntijaksi ei tule arvostelemalla muita, eikä minkään alan todellinen asiantuntija arvostele muita. Viisaus ja tietämys löytyy aina monien tietämisen keskiarvosta.
Sosiaalisessa mediassa tuli yksi päivä vastaan ajatus, jonka kirjoitin itselleni muistiin: Näemme toisistamme vain valinnat, joita kukin on tehnyt, mutta emme tiedä vaihtoehtoja, joista on täytynyt valita. Oma ymmärryksemme kasvaa kysymällä, ei olettamalla olemattomia.
Näillä ajatuksilla kohti syksyn etäkokkailua korealaisittain. Odotan jo innolla, millaisia pohdintoja se tuo tullessaan.
Tanja Mäkynen
Insinööriliiton palveluasiantuntija
