Ihmisellä on taipumus pitää valintaansa hyvänä riippumatta siitä, mitkä tekijät ovat johtaneet valinnan tekemiseen. Yksi ajattelun prosessointiin liittyvä tekijä on ihmisen taipumus muodostaa ajatuksistaan, tiedoistaan ja uskomuksistaan eli kognitioistaan loogisia kokonaisuuksia, jotka eivät ole ristiriidassa keskenään.
Jos yksi tai useampi näistä kognitioista ovat ristiriidassa, ihminen kokee epämukavuutta eli kognitiivista dissonanssia.
Ihminen pyrkii vähentämään ristiriitaa muuttamalla käyttäytymistään, asennettaan tai omaksumalla uusia ajatuksia ja uskomuksia. Aivot siis yrittävät erinäisin keinoin vähentää koettua epämukavuutta, mistä voi seurata erilaisia harhaluuloja ajattelussa.
Tyypillinen esimerkki kognitiivisesta dissonanssista on tupakointi. Tupakoitsijalla on tarve saada nikotiinia, mutta toisaalta tavoite pysyä terveenä. Hän on itse vastuussa tupakoinnistaan ja hänellä on taipumus vähentää näiden kahden tarpeen ja tavoitteen välistä ristiriitaa.
Tupakoitsija voi muuttaa käytöstään ja lopettaa tupakoinnin. Tämä on kuitenkin vaikeaa, koska nikotiiniin on syntynyt fyysinen riippuvuus ja kessuttelusta on tullut sosiaalinen tapa.
Paljon helpompaa kuin lopettaa käyttäytyminen on muuttaa asennetta. Tupakanpolttoa voi perustella itselleen esimerkiksi lyhyestä elämästä nauttimisella tai aprikoimalla, että sauhuttelun vaaroja on todennäköisesti liioiteltu. Näin voi uskotella itselleen, että valittu toiminta ei olekaan niin paha, kuin ajatellaan.
Omia uskomuksiaan muokkaamalla tai uusia uskomuksia omaksumalla ihminen voi säilyttää myönteisen käsityksen itsestään ja valinnoistaan.
Ihminen pyrkii pitämään kiinni yhtenäisestä maailmankuvastaan. Jos hän kohtaa tietoa, joka on ristiriidassa maailmankuvansa kanssa, hän selittää tiedon niin, ettei maailmankuva horju. Tämä ei johda pelkästään maailmankuvan säilymiseen vaan myös sen vahvistumiseen. Ihminen on taipuvainen pitämään itseään hyvänä ja järkevänä, riippumatta siitä onko hän sitä tai ei.
Kognitiivinen dissonanssi näkyy myös nykyään vellovissa ”kriittisissä” keskusteluissa liittyen esimerkiksi rokotteisiin, maahanmuuttoon tai uskonnolliseen toimintaan. Asiallisella informaatiolla on harvoin merkittävää vaikutusta kiihkeästi omia uskomuksiaan ja maailmankuvaansa puolustavaan kansalaiseen, joten keskustelu aiheesta tyrehtyy alta aikayksikön. Pelikentille jäävät vain vastakkaiset maailmankuvat.
Täydellisessä maailmassa ihminen kasvaa keskusteluissa erilailla ajattelevien kanssa, mutta todellisuudessa ei taida olla kovin helppoa löytää sellaista totuutta, joka pakottaisi ihmisen muuttamaan omaa maailmankuvaansa.
Kognitiivisen dissonanssin tunnistaminen voi kuitenkin osaltaan kehittää todellista kriittistä ajattelua.
Varpu MultisiltaInsinööriliiton työmarkkinatutkija
