Vuosina 2015–2016 suomalaisten kriisitietoisuus oli huipussaan. Tämä ei tarkoittanut ymmärrystä suurista, maailmanlaajuisista uhista, kuten vaikka ilmastonmuutoksesta.
Kyse oli taloudesta, puhtaasta rahasta, tai pikemminkin talouden alamäestä ja rahan puutteesta. Koskaan aikaisemmin emme olleet yhtä varmoja, että taloutemme on syöksykierteessä. Olimme myös valmiita lähes mihin tahansa saadaksemme syöksyn oikaistua.
Vain tätä taustaa vasten tulee ymmärrettäväksi keskusjärjestöjen välillä solmittu kilpailukykysopimus. Vain edellä kuvatussa ilmapiirissä oli mahdollista saada julkista hyväksyntää ohjelmalle, joka merkitsi palkanalennuksia.
Suomessa harrastettiin, ihan perustelluista syistä, palkkojen nollakorotuslinjaa jo ennen kilpailukykysopimusta. Tämä pääsi kyllä pääministeriltä unohtumaan, kun hän iloitsi kikyn tuoneen tilauksia suomalaiselle telakalle. Jos hinnalla ylipäätään oli näissä tilauksissa merkitystä, hinnanalennukset oli tehty jo aiemmissa nollaratkaisuissa – kikyhän ei ollut vielä edes voimassa.
Kikyä kaupattiin ja se myytiin suomalaiselle palkansaajalle etenkin kansainvälisen kilpailukykymme rapistumisella. Nyt olemme tilanteessa, jossa vuoden 2016 ensimmäisellä puolikkaalla yksikkötyökustannuksemme laskivat noin kaksi prosenttiyksikköä.
Esimerkiksi Saksassa ne nousivat samassa ajassa suurin piirtein saman verran. Saksassa toteutettiin lisäksi tänä vuonna lähes viiden prosentin palkankorotukset, Ruotsissa päädyttäneen seuraavalla kierroksella pariin prosenttiin.
Suomalaisen talouden tunnelin päässä on valoa. Bruttokansantuote hiipii ylöspäin, samoin teollisuustuotanto ja työllisyys ovat hiljakseen paranemassa. Emme ehkä ole astumassa tarumaiseen eldoradoon tai talouden kultaiseen kauteen, mutta merkit paremmasta kehityksestä ovat selvät.
Seuraava työmarkkinakierros kurkkii nurkan takana. Sitä kierrosta saattaa raamittaa uusi työmarkkinamalli, jota Suomen malliksikin on kutsuttu. Tai sitten mallia ei synny ja kierros käydään liittokierroksena. Minusta selvää on kuitenkin se, että nollakorotusten aika on ohitse.
Seuraavalla työmarkkinakierroksella on keskusteltava selvistä korotuksista suomalaisten palkkoihin. Nykyisessä tilanteessa palkankorotuksille on tilaa ilman, että kilpailukykymme vaarantuu. Paraneva ostovoima on myös hyvä tapa juhlia satavuotista Suomea.
Petteri OksaInsinööriliiton neuvottelujohtaja
