Insinööri-lehti

Metsämarket

Käytyäni muutama vuosi sitten sienijahdissa kotiseutuni ulkoilualueella, SM-hiihtojen legendaarisella Valkeakosken Korkeakankaalla, juolahti jo silloin mieleeni, voisiko Suomi olla edelläkävijä kierrätyksessä. Kauhukseni törmäsin metsässä epäkohtiin, joita uskoin olevan vain Aasian ylikansoitetuissa maissa. Eli korjattavaa ja kehitettävää löytyi.

Sienimaasto oli kuin markettiin olisi saapunut. Löytyi mitä vain, kuten Karstulan Kaikkea On -myymälästä. Totta, tuo on myymälän oikea nimi. Hyvä myymälä onkin, kannattaa poiketa (ei-maksettu mainos).

Erämaa alkoi iltapäivälehdellä. Tosin joitain viikkoja vanha, mutta lehti oli kuin painotuore. Hiukan kostea. Siitä eteenpäin olivat käymälätilat, jotka lienevät mallia unisex. En nimittäin löytänyt symboleja, jotka olisivat ohjanneet eri sukupuolet näsiän (Daphne mezereum) eri puolille.

Ei tarvinnut pitkään vaeltaa, kunnes löytyi rengasmarket. Kiven takaa pilkistivät formulalaadun (lue sileät) Kumho-slicksit. Olivat kokoa 185–60–15. Liian pienet.

Viimeinen etappi päätyi kodinkoneosastolle. Valkoisena kuin kummeli Vanajalla hohti edessäni jääkaappi. Rosenlew Bolinder, Porin tehtaiden klassikko 50-luvulta. Toiveikkaana tartuin ripaan. Avasin ja toivoin huurteisen virvokkeen löytäväni. No ei, eihän siellä sähköäkään ollut. Ilman jäin olutta. Kohtasin vain ruosteiset, tyhjyyttään rämisevät lankahyllyt.

Ilmeisesti kierrättämisestä on tehty vaikeaa ja kallista, koska melkoiset määrät jätettä ja jopa ongelmajätettä kuormittavat Suomen luontoa. Eikä tämä ole ainoastaan suomalainen ongelma. Jätetä ja romua syntyy kaikkialla. Kierrättämisen helpottamiseksi tarvitaan järjestelmiä ja menetelmiä. Pakko ei yksin toimi niin kauan, kun on mahdollista metsään tai järveen dumpata roinansa.

Erilaisia järjestelmiä tarvitaan niin vastaanottoon, kierrättämiseen ja panttien tai muiden vastikkeiden lunastamiseen kuin jätteiden analysointiin. Järjestelmien kehittäminen ja luominen työllistäisi niin tuotekehitysväkeä kuin tuotantoakin. Tuotantotöitä olisi laitevalmistuksessa, suunnittelussa ja ohjelmoinnissa. Aloilla, joilla me suomalaiset olemme kuuluisiksi tulleet johtuen luovasta kyvystämme ratkoa ongelmia.

Mikäli kierrättäminen tehtäisiin helpoksi, jopa hauskaksi ja vielä edulliseksi, kasvaisi kantarellimme (Cantharellus cibarius) metsissä, joissa ei tarvitse tyrmistyä kanssaeläjien tyhmyyttä. Monet maat avautuisivat vientikohteina, mikäli käyttöä tukevat kriteerit toteutuisivat. Olisiko tässä osa sitä peräänkuulutettua biotaloutta?

Hannu Takala
Insinööriliiton asiamies