Insinööri-lehti

Lunta tulvillaan

VR kertoi maanantaina yllätysuutisen, oikein radiossa ja televisiossa tiedottivat. Tiistaina ja keskiviikkona sataa lunta, ja paljon.

Mieleeni juolahti, onko veturimiehistä koulutettu säämiehiä, niitä meteorologeja? Vai onko Huutosen Matti lomalla? Tiedättehän Matin, tuon villasukissa hiipivän sääennustajan.

No, ei kumpaakaan. VR vain varautui lumen tuloon vähentämällä junavuoroja noin puolella. Eihän se lunta vähennä, mutta ehtii kuulemma putsaamaan rataa ja vaihdevehkeitä ottaen huomioon nykyiset oikulliset sääilmiöt.

Miten lie ajan saatossa sääilmiöt muuttuneet. Siirretäänpä katse historiaan ja vaikka talveen 1980, jolloin suoritin asepalvelusta Riihimäellä. Kaupunki sijaitsee pääradan varressa rautateiden risteyksessä, jossa ratavaihteita piisasi.

Varusmiehelle se tarkoitti, että joinakin öinä tuli komennus keskellä yötä luutimaan ja lapioimaan lunta ratapihalle, jotta sisämaasta päästään pääkaupunkiin päätöksentekoon häiriöttömästi. Kaupunkiloma, lyhytkin, oli varusmiehelle aina mieleen. Jos ei muuta, saihan siitä ylimääräisen aamupalan kasarmille palatessa.

Kyseisenä talvenakin siis satoi lunta. Lehdet eivät kirjoittaneet junien myöhästymisistä. Kyllä sotilaskotiin päivälehdet tuli ja niitä tuli luettua. Suuria uutisia siihen aikaan olivat Saharovin eristäminen Gorkiin, Juha Miedon sadasosan tappio Thomas Wassbergille Lake Placidin olympialaisissa (kolmas oli muuten Norjan Ove Aunli) ja pennin kolikon poistuminen käytöstä. Niin, ja Kiinassa väkiluku ylitti sen miljardin.

Rata-asioista uutisoinnin vähyyteen saattoi vaikuttaa se, että VR:llä henkilöstö oli tasolla, joka riitti vaihteiden puhdistamiseen ja muuhun kunnossapitoon niin radalla kuin varikollakin. Toisaalta kalustokin oli joko kotimaista tai naapurin valmistamaa, mutta ei ruotsalaista. Samoilla leveysasteilla kun ollaan, suunnittelu- ja valmistusperusteet vastasivat olosuhteita. Kaluston siirtoa on lisäksi helpottanut sama raideleveys.

Muistaakseni VR ilmoitti viimeisimmästä henkilöstön vähennystarpeesta viime vuoden elokuussa. Se koski 570 työntekijää kaikkiaan 2 800 henkilön joukosta. Perusteena oli tarve säästää 50 miljoonaa euroa. Kohderyhmistä ensimmäisenä taisi olla kunnossapito.

Pasilan asemalla pakkasessa myöhässä olevaa junaa odottaessa tuli mieleen, mahtaako tuokin nyt näkyä. Ei ole miehiä laittaa harjan ja lapion varteen entiseen malliin. Olen kuullut, että varusmiehiäkään ei voi enää käyttää ratavaihteita putsaamassa. Mikä lie syynä? Taitavat olla niin paljon jo muutenkin lomilla, etteivät ylimääräinen kaupunkiloma ja kupillinen kaakaota enää kiinnosta.

Mutta ei se ole vaihteiden vääntäminen helppoa sisätiloissakaan. Lumettomana tapaninpäivänä kyläpaikan kolmevuotias poika leikki joululahjaksi saamallaan Brion junaradalla. Rataan sisältyi veturi, kaksi vaunua, asema, yksi silta ja vaihde, jolla sai luotua vaihtelevamman reitin. Noin 20 minuuttia jaksoi piltti vaihdetta veivata, kunnes kyllästyi.

PS. Ottivat VR:ltä yhteyttä. Ratapihojen kunnossapito kuuluu Liikennevirastolle. Se niistä VR:n lapiomiehistä.

Hannu Takala
Insinööriliiton asiamies