VR:n Pasilan konepajan alue nousi 110 vuotta sitten suoperäiselle laidunmaalle. Sadassa vuodessa alue on muuttunut halvasta joutomaasta kalliiksi keskusta-alueeksi. Nyt kulttuurisesti arvokkaan teollisuusmiljöön henki halutaan säilyttää elävine kujineen ja palveluineen.
Konepaja poistettiin käytöstä vuonna 1993, kun kaluston korjaustoiminta siirrettiin muille konepajoille. Vuonna 2003 loputkin teolliset toiminnot siirrettiin alueelta pois.
– Olemme kymmenen vuotta yrittäneet saada vastausta kysymykseen, mitä vanhoille rakennuksille tapahtuu, kertoo Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Veijo Sundqvist.
Kun vastausta ei ole saatu, yhdistys päätti kutsua asioiden kanssa tekemisissä olevat tahot; omistajan, arkkitehtitoimiston, rakennuttajan, Museoviraston ja Kaupunkisuunnitteluviraston edustajat seminaariin kertomaan näkemyksistään.
Sundqvistin historiatietämyksen mukaan konepaja oli aikoinaan kuin kaupunki kaupungissa. Yhteisöllä oli oma kauppa, lääkäri, sairausavustus- ja huoltokassa, voimalaitos, oppilaskoulu sekä urheilu- ja kulttuuripiirit.
Kymmenet tuhannet ihmiset ovat sadan vuoden aikana saaneet konepajalta elantonsa ja eläneet arkeaan sen aitojen sisäpuolella.
Pasilan konepajalla työskennelleet perustivat vuonna 2002 perinneyhdistyksen vaaliakseen Euroopan mittakaavassa arvokkaan teollisuusmiljöön ja konepajan perinteitä.
Työpaikat ja ihmiset takaisin
Konepajan alueen asemakaavat saatiin vihdoin tänä vuonna valmiiksi. Kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehdin Satu Tyynilän mukaan alusta asti oli selvää, että konepajalle kelpaa vain paras tulos.
– Alueen eri osien pitää hienolla tavalla korostaa konepajan historiaa ja särmää, hän painottaa.
Konepajan rakennukset on tarkoitus saada osaksi uutta asuinaluetta. Lukuisia suunnitelmia on vielä toteuttamatta.
Tyynilän mukaan sata vuotta aidattuna ollut alue on liitettävissä muuhun kaupunkiin, Itä-Pasilaan ja Kallioon päin, niin että myös jalankulku ja pyöräily toteutuvat.
Mahdollisuuksien kaupunginosa
Museoviraston arkkitehdin Pekka Lehtisen mielestä konepajan alue on liikenne- ja teollisuushistoriallinen monumentti, joka antaa kaupunkielämälle suunnattomat mahdollisuudet.
– Viidentoista vuoden suunnittelun jälkeen rakennukset alkavat vähitellen olla uudelleen käytössä ja niihin on saatu myös liiketoimintaa, Lehtinen kertoo.
Lehtisen mielestä on tärkeätä, että teollinen tuotantoprosessi näkyy uudelleenrakennetulla asuin- ja liiketoiminta-alueella niin, että yhteydet rakennusten pihojen ja hallien välillä jatkuvat etelästä pohjoiseen.
Myös rakennuttajan eli YIT:n mukaan alueen rakentaminen on suuri haaste ja mahdollisuus yhdistää vanhaa uuteen arkkitehtuuriin. Asuinalueen pitäisi olla valmis vuonna 2020.
– Millaista hyötyä asukkaat saavat alueen historiallisesta tuntemisesta, kasvattaako se vastuuta alueesta, johtaja Antti Inkilä YIT:stä miettii.
Nyt alueelle puuhataan jo asukasyhdistystä, joka toivottavasti ottaa historia-arvot omikseen.
Alueen arvokkainta rakennuskantaa ovat korttelin keskivaiheilla olevat punatiiliset konepajarakennukset. Ne muodostavat laajan yhtenäisen kokonaisuuden ja antavat paikalle vahvan identiteetin. Niistä seitsemän on esitetty suojeltaviksi.
Arkkitehtitoimisto Livady on kolmen vuoden ajan syksystä 2011 selvittänyt ja inventoinut Pasilan konepajan suojeltavien rakennusten rakennushistoriaa.
– Kustakin rakennuksesta on tehty perusteellinen, arkistotyötä ja kenttätyötä
yhdistelevä osaraportti, arkkitehti Panu Lehtovuori selvittää.
Laajan työn lopuksi on Konepajan kokonaisuudesta ja sen suhteesta ympäröiviin kaupunginosiin valmistunut yhteenveto. Se on luettavissa osoitteessa www.livady.fi/316/Konepaja_Alue.pdf.
Teksti ja kuvat: Ilona Mäenpää, Insinööriliitto