Ultra Bra veti Olympiastadionin kahdesti melkein täyteen loppukesästä. Joku ehkä ajattelisi soittajien, laulajien ja kuoron esittäneen musiikkia, mutta ajanmukaisempaa lienee todeta yhtyeen tarjonneen palvelua.
Miltei kaikesta on väännetty väkisin palvelua, josta peritään kerta- tai kuukausimaksua. Musiikkia kulutetaan kuukausimaksulla pilvipalveluista, aivan samalla tavalla kuin elokuvia ja sarjoja. Autoja, polkupyöriä, elintarvikkeita, vuokra-asuntoja ja jopa omakotitaloja tarjotaan palveluna.
Konsertti oli ja meni, mutta minulle tärkeän bändin vuosituhannen vaihteessa ostamani levyt pysyvät hyllyssäni. Silti kuuntelen niitä harvoin, sillä helpompaa on etsiä bändin musiikki suoratoistopalvelusta. Palvelumalli on kätevä, jos internet toimii ja rahaa riittää. Cd-levyt kököttävät koskematta hyllyssä, samoin niitä varten hankittu soitin.
Ennen kun osti, sai ostamansa asian kokonaan omistukseensa. Ikuisiksi ajoiksi. Tai ainakin niin kauaksi aikaa kuin esine kesti. Moni tavara on kestänyt isältä pojalle. Cd-levyjen tai -soittimen parasta ennen -päivä ei ole vielä tullut vastaan.
On hölmöä hamstrata tavaraa ja säilöä sitä.
Olen aina pyrkinyt hankkimaan tarvitsemani omaksi, jos mahdollista. Siten en ole sitonut itseäni tulevaisuuden tuloihin, joista minulla ei ole varmuutta, enkä ole tehnyt itseäni riippuvaiseksi minkään yrityksen olemassaolosta tai valikoimasta.
Vähitellen olen kouliutunut kuitenkin palvelujen käyttäjäksi. Muutos on ollut minulle vastentahtoinen, koska haluan kestäviä ratkaisuja. Miten sitten suu pannan, kun suoratoistopalvelu päättää poistaa valikoimastaan Ultra Bran tuotannon? Minun olohuoneessani se vielä soi.
Jos yritän nähdä jotakin hyvää palvelutaloudessa, se on ehkä mahdollisuus edistää jakamis- ja kiertotaloutta. On kieltämättä hölmöä hamstrata paljon tavaraa ja pitää sitä enimmäkseen säilytyksessä. Tällaista talouden mallia voisi luonnehtia vaikka lojumistaloudeksi. Malli on kehitysasteeltaan jopa vaihdantataloutta alkeellisempi ja voi olla ympäristövaikutuksiltaan tuhoisampi.
Asiat, joita omistetuilta tavaroilta halutaan, ovat pohjimmiltaan juuri palveluita. Cd-levyjä hankitaan, jotta voi kuunnella musiikkia. Työkaluja hankitaan, jotta voi tehdä töitä. Polkupyörä hankintaan, jotta voi liikkua. Jos tavaroiden sijaan hankitaan vain palvelua, samoja esineitä ja tekijöitä saavat hyödyntää vuoroin muutkin. Luontoa säästyy, kun kaikkien ei tarvitse hankkia omaa. Parhaimmillaan malli tulee omistamista halvemmaksi tai vähintään joustavammaksi.
Erityisesti monimutkaiset asiat on vaivattominta hankkia palveluna. Nykyautoihin ei käy koskeminen, jos ne vioittuvat. Varmempaa on maksaa kiinteää kuukausihintaa siitä, että voi tarvittaessa viedä menopelin huoltoon. Kaikessa tämä ei ole edes vaihtoehto vaan milteipä pakko. Nykytekniikka asunnoista puhelimeen on yksinkertaisesti käyttäjän hallinnan ulkopuolella. Valmistajat tekevät itsenäisesti päivityksiä ja huoltoja, joihin käyttäjä ei voi vaikuttaa.
Kehitys on linjassa sen kanssa, että elämä itse muistuttaa palvelua: mitään ei saa omaksi, kun sopimus päättyy. Hyllyyn hillotut cd-levytkään eivät silloin auta.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
