Talvinen kaupunkimaisema on tänään näyttänyt erilaiselta kuin eilen. Suomalainen yhteiskunta on yhden päivän ajan ikään kuin joutokäynnillä. Julkinen liikenne ei kulje, tehtaita on kiinni, koulupäivä voi olla hieman erilainen kuin tavallisesti.
Tänään on lakkopäivä. Iso joukko palkansaajia osoittaa mieltään maan hallituksen suunnittelemia työelämäheikennyksiä vastaan. Niitä on paljon, lista on pitkä. Yksi vastustaa yhtä, toinen toista, kolmas kaikkia, neljäs tapaa ja asennetta, jolla hallitus on liikkeellä.
Totta kai on heitäkin, jotka eri syistä vastustavat lakkoa tai jopa tuomitsevat sen. Siihen heillä on täysi oikeus siinä missä mielenilmaukseen osallistumiselle. Kuten sanotaan, lakko on pirun keksintö, se jakaa ihmisiä ja mielipiteitä.
Kyseessä on poliittinen mielenilmaus. Työnseisauksessa on mukana ripaus tai kaksi politiikkaa, mutta lakossa ei ole kyse vain siitä. Hallituksen työelämäheikennysten lista ei kohdalle osuessaan erottele ihmisiä sen mukaan, minkä värisen numeron on äänestyskopissa kirjoittanut: kipeää tekee.
Mitä halutaan tuleville sukupolville?
Olen työssäni pyöritellyt hallitusohjelman työelämäkirjauksia loppukesästä saakka. En tiedä, onko se tehnyt minusta niiden suhteen asiantuntijaa, mutta ainakin se on pakottanut minut miettimään niin yksittäisiä esityksiä kuin kokonaisuutta eri kanteilta.
Pohdinnat ovat vieneet minut myös omaan työhistoriaani, sen alkumetreille. Törmäsin jo yläasteikäisenä ensimmäisessä kesätyöpaikassani maagiseen sanaan työehtosopimus. Joku oli puolestani neuvotellut sopimuksen, joka toi minullekin tuntuvaa palkanlisää päivinä, jolloin olin sahan lautatarhan sijasta ammattimiesten töissä trukkikuskina tai kaapparina.
Työt ja työpaikat vaihtuivat, mutta oma uskoni työmarkkinoiden kollektiiviseen sopimiseen ja neuvottelemiseen ei ole horjunut. Jos minulta kysytään, suomalainen työmarkkinajärjestelmä ja sopimisen malli ei ole ollut lainkaan niin huono kuin julkisen parjaamisen perusteella voisi olettaa.
Hyvä kysymys kuuluu, mitä halutaan tilalle, millaista sopimisen mallia ja työelämää hallituksen kirjauksilla tuleville sukupolville rakennetaan? Onko se vanhaa parempi ja työntekijän kannalta turvallisempi? Entä hallituksen valitsema toimintapa, millaista pohjaa se luo uudelle työmarkkinasopimiselle?
Lakkopäivä alkaa olla pulkassa. Kymmenet tuhannet palkansaajat ovat päivän aikana kertoneet oman mielipiteensä hallituksen työelämäuudistuksista. Huoli sopimusjärjestelmän tulevaisuudesta ja työelämän heikkenemisestä yhdistää.
Suomalaisen työmarkkinasopimisen yllä on poikkeuksellisen synkkiä pilviä. Hyville neuvoille ja sovinnontekijöille voi pian olla kysyntää.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
