Kirjoitin vuoden 2015 huhtikuussa tällä palstalla lakoista. Syy oli omakohtainen: olin lähdössä aikoja sitten varatulle lomamatkalle, ja Norwegianin lentäjien lakko uhkasi romuttaa lomahaaveeni.
Heti perään tuli varoitus Airpron työtaistelusta. Olin käärmeissäni: pitääkö niiden juuri nyt lakkoilla, kun Minä olen lähdössä hyvin ansaitulle lomalle?
Seurasin tiiviisti työtaistelu-uhan etenemistä ja helpotus oli suuri, kun selvisi, että lomamatkani ei häiriinny työtaisteluista. Mutta omatunto jäi kolkuttamaan: miksi minä, ammattiliiton työntekijä, suhtaudun niin nuivasti lentäjien ja lentokentän työntekijöiden lakkoiluun?
Kirjoituksessa totesin, että ilmeisesti en tiennyt lakon perusteista riittävästi. Oivallus oli saanut minut tarkastelemaan kriittisesti työtaisteluihin liittyvää otsikointia. Huomasin, että lakkojen hyväksyttävyyttä kysytään sellaisiltakin, joiden kyky arvioida asiaa on vähän niin ja näin.
Sopimusshoppailu ei ole hyväksyttävää.
Yhteiskunnassa on useita tahoja, jotka äänekkäästi vaativat lakko-oikeuden rajoittamista. Tällaiset työtaistelujen aikana tehdyt kyselyt ja niistä syntyvät raflaavat otsikot ovat oiva tapa muokata kansalaismielipidettä lakko-oikeutta vastaan.
Kehotin keväällä 2015 ja nyt toistamiseen hetken muistelemaan järjestäytymis- ja lakko-oikeudella saavutettuja asioita ja pohtimaan, miltä maailma näyttäisi ilman niitä. Edes äänioikeus ei ole itsestäänselvyys. Mitä miettisit tänään, jos työstäsi ei kertyisi eläkettä tai lomaraha jäisi saamatta?
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on yksi vuoden 1905 suurlakon saavutuksista. Kirjaus työeläkelainsäädännöstä tuli vuoden 1956 yleislakon jälkimainingeissa, lomaraha puolestaan Metalliliiton vuoden 1971 lakon ansiosta.
Käsi sydämelle, rakas lukija: luuletko työelämän ongelmien ratkeavan lakko-oikeutta rajoittamalla? Paraneeko neuvottelukulttuuri kieltämällä tukilakot? Onko lopputuloksena parempi tulevaisuuden työelämä, jos palkansaajalta riisutaan aseet neuvottelujen vauhdittamiseen?
Menneestä tähän päivään, tai pikemminkin viime viikkoon, jolloin uutisoitiin Turun JHL:n kolmen päivän lakosta, jonka seurauksena koululaiset ja päiväkotilapset eivät saa lämmintä ruokaa. Työpaikalla puolestaan puhuimme Postin lakosta ja laskeskelimme, että nyt on viimeiset hetket tehdä verkkokaupasta tilaus, niin voi vielä ennen joulua saada tuotteet kotiin.
Voi pienet koululaisparat ja päiväkotien päivänsäteet, nyt he joutuvat kolme päivää olemaan nälissään. Monen aikuisen joulu taas on pilalla, jos Posti ei tuo Kiinasta tilattua härpäkettä ajoissa.
Mitä jos turkulaislapset saisivatkin lämmintä ruokaa kotona? Entäpä jos aikuiset hoitaisivat tänä vuonna jouluostokset kivijalkakaupasta? Se voisi vaihteeksi olla virkistävää.
Minun sympatiani ovat lakkoilijoiden puolella. Sopimusshoppailu ei ole hyväksyttävää. Lakko on edelleen oikeus, niin kuin se oli keväällä 2015.
Minna Anttonen
Insinööriliiton työehtoasiantuntija
