Heinäkuussa seurasi toinen toistaan kolme suru-uutista: kirjailijat Milan Kundera, Miki Liukkonen ja Sari Peltoniemi ovat kuolleet. Siitäkös kirjamyynti vilkastui ja kirjastojen varausjonot pitenivät. Kriitikot ylistivät kuorossa ainakin Liukkosen vaikeaselkoisia ja purkauksenomaisia tiiliskiviä, joista varasin uusimman.
Kuolema on parasta, mitä taiteilijalle voi tapahtua. Voi sitä maineen ja mammonan määrää, kun lehdet pääsevät voivottelemaan edesmenoa ja ylistämään niitä taiteellisia ansioita, joita ei elinaikana niin huomioitu! Moni hengissä olevista taiteilijoista saattaisi kaivata vastaavanlaista potkua uralleen vielä, kun se on kesken.
Suuren yleisön ja elinkeinoelämän kannalta nimenomaan kuolemaa kannattaakin odotella: päättynyt elämä käynnistää tekijänoikeuksien suoja-ajan päättymisen laskurin. Kun tekijän kuolinvuoden lopusta on kulunut 70 vuotta, taiteilijan teokset ovat kenen tahansa vapaasti käytettävissä.
En toki kannusta olemaan maksamatta kulttuurista. Maksan mieluusti taiteesta, kun se menee elävälle tekijälle, ja kun teoksen kustantaja on tehnyt julkaisupäätöksensä muunkin kuin tuoton vuoksi.
Monty Python innoitti seikkailupelejä.
Tekijänoikeuksien suoja-ajan raukeaminen on silti mielestäni alikäytetty mahdollisuus. Vanhat teokset toimivat luovassa työssä inspiraationlähteenä, kahvikuppien koristeina, mieleenpainuvina meemeinä, power point -esitysten kuvituksena ja vaikka missä. Kirjat, joista on painos loppu ja joiden kirjastokappaleet ovat tuhoutuneet, saadaan uudelleen yleisön ulottuville.
Toisten teosten villistä hyödyntämisestä käyköön esimerkkinä vaikkapa Monty Pythonin innoittaman Joe Richardsonin seikkailupelit, kuten Four Last Things, jotka lainaavat kuvastonsa korkeakulttuurin tunnetuista kuvista, erityisesti hollantilaisten kultakauden maalareiden teoksista. Suomalaiset tuntevat ehkä parhaiten Ateneumin Kansallismeemigallerian tekstitykset kotimaisista klassikkomaalauksista.
Wikipedia tarjoaa vanhojen aarteiden etsimiseen oivan lähteen. Palvelussa on esimerkiksi luokka vuonna 1952 kuolleista ihmisistä. Luetteloon linkitettyjen henkilöartikkelien kautta pääsee koluamaan vapautuneita teoksia ja digitoituja aineistoja.
Tätä voitaisiin virtaviivaistaa kehittämällä kuolema-automaatti, joka kokoaisi viimeksi vapautuneiden teosten sähköiset jäljennökset suoraan syötteeksi. Näin palvelusta voisi ladata yhdellä klikkauksella sähkökirjoja, äänitteitä, nuotteja, kuvia ja muuta materiaalia.
Wikipediaakin parempi lähde kotimaiselle aineistolle on Finna, josta voi hakea aineistoja rajattuna niin, että käyttöoikeudet ovat täysin vapaat. Ilmaisten sähkökirjojen etsijälle parhaita aarreaittoja ovat Gutenberg ja kotimaisten teosten kohdalla Lönnrot.
Sujuvien arkistopalveluiden ansiosta kuka tahansa voi pudistella pölyt uustuoreesta materiaalista ja tuoda sillä vaihtelua lukulaariinsa ja miksei myös työelämään ja teolliseen tuotantoon.
Tässä muutama uutisaihe lukuvinkkejä ja innoitusta kaipaaville syksyä varten: Gunnar Finne on kuollut! Aleksandra Kollontai on kuollut! Aaro Hellaakoski on kuollut!
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
