Kun maailma tuli kylään

Suomalaisille työmarkkinoille on rantautunut uusi ilmiö. Tähän asti on ollut kutakuinkin selvää, että samaa työtä tekevillä on yhteiset pelisäännöt. Heitä koskevat samat, suomalaisen lainsäädännön määräykset ja edellytysten täyttyessä he ovat saman työehtosopimuksen piirissä.

Enää näin ei ole. Intialainen Tata Consultancy Services (TCS) on ryhtynyt tuomaan Suomeen työntekijöitä halvemman kustannustason maista ilman suomalaista työsuhdeturvaa, lainsäädäntöä tai palkkaa. Aina ei välttämättä edes tiedetä, kuka varsinaisesti on työnantaja. Kuvaan kuuluu, että vaihetta pohjustetaan irtisanomalla yrityksen vanhoja työntekijöitä.

Tällainen toiminta on täysin vastoin yhteistoimintalakia. Ensin työntekijä irtisanotaan ja seuraavana päivänä hänen paikallaan samaa työtä tekee toinen henkilö. Työ ei ole vähentynyt, eikä irtisanomisperustetta näin ollen ole olemassa.

Tata on yksi niistä yrityksistä, joille Suomessa pitkään toimineet yritykset ovat ulkoistaneet tietohallinnon toimintoja. Näyttää siltä, että irtisanomisten hoitamisesta on ulkoistamisten avulla tullut liiketoimintaa, jossa yritys myy toiselle yritykselle henkilökuntaansa, jota ei halua itse irtisanoa. Kauppa käy ja raha liikkuu, ostaja hoitaa irtisanomiset ja myyjä pääsee ikävistä vastuistaan ja maine säilyy.

Irtisanotut ihmiset korvataan Intiasta erityisosaajaviisumilla tulevilla uuden ajan reppumiehillä. Nämä ”työmatkalla” olevat työntekijät painavat pääsääntöisesti pitkää päivää. Mitä muuta on sovittu työsuhteen ehdoista tai palkasta, ei tiedetä, koska he ovat vain ”työmatkalla”.

Se on kuitenkin huomattu, että työmatkalaisten kannattaa tehdä työnsä vähin äänin. Jos astut väärille varpaille, löydät itsesi pian Delhistä ja uusi henkilö lennätetään tilallesi.  Viisasta on tehdä vähän päätöksiä, ettei vaan tee virheitä. Suomalaiset kantavat kuitenkin vastuun.

Suuri osa alalla Suomessa toimivista yrityksistä hoitaa asiansa hyvin ja toimivat lakien ja sopimusten mukaan.  Niiden on vaikea pärjätä tarjouskilpailuissa Tatalle, joka menestyy kikkailemalla asiantuntijaviisumeilla ja tänne käymään tulevilla työntekijöillä.

On erikoista, ettei työnantajaliitto ole kiinnostunut tällaisesta kilpailua vääristävästä toiminnasta, joka kaventaa sen jäsenyritysten mahdollisuuksia menestyä. Tata kulkee omia polkujaan, se kun ei ole Teknologiateollisuus ry:n jäsen. Luulisi myös lainsäätäjää eli eduskuntaa kiinnostavan, miten sen laatimia lakeja maassa noudatetaan.

Nähtäväksi jää, mitä tällaisella toiminnalla saavutetaan. Yrityksissä kyse on monimutkaisista, kovaa osaamista vaativien ammattilaisten työtehtävistä, joissa pienikin virhe voi maksaa paljon.  Onnistumisen takuuna on tähän saakka ollut korkealaatuinen koulutus ja vankka työkokemus. Kun samaan hommaan laitetaan uusi ja kokematon, tehtävää kenties vain vähän aikaa hoitava henkilö, yhden napin painalluksen seuraukset voivat olla odottamattomia. Ja sitten korjaillaan, työt keskeytyvät ja suma seisoo, sillä halvalla on hintansa.

Intialainen Tata on muuten monialayhtiö, joka toimii monella saralla. Se valmistaa myös autoja. Tässä tapauksessa voi väittää, että Suomessa toimivat yritykset eivät pitkässä juoksussa saa Tata-auton hinnalla Mersua, vaikka niin toivovatkin.