Kun inflaatiosta ja hintojen noususta puhutaan, ensimmäinen mieleen tuleva asia on usein bensiinin tai dieselin hinta. Se ei ole ihme.
Polttoaineiden hintojen muutokset näkyvät kuluttajille helposti ja nopeasti. Hinnat ovat näkyvästi esillä suurissa kylteissä huoltoasemien pihoissa. Joukossamme on paljon autoilevia ihmisiä, jotka seuraavat lähialueen huoltamoiden hintoja herkeämättä.
Autoilun kustannuksista myös puhutaan julkisuudessa paljon. Auto on perinteisesti suomalaisille ollut tärkeä asia, pyhäksi lehmäksikin kutsuttu. Autoilun kustannukset ovat monelle arka paikka: mikä on sinun kipurajasi bensiinin litrahinnalle?
Ajoneuvojen hyötysuhde on muuttunut paremmaksi.
Todellisuudessa markkinataloudessa kaikki hinnat elävät jatkuvasti, eikä polttoaineen hinta ole tästä poikkeus. Myös ansiomme kasvavat hitaasti. Hintoja tarkastellessa voimme siis puhua nimellisestä ja reaalisesta hinnan muutoksesta. Kyse on siitä, ovatko ansiomme kasvaneet hitaammin vai nopeammin kuin muut hinnat ovat kasvaneet.
Polttoaineiden hinnat ovat kiistatta nousseet. Ainakin nimellisesti. Maaginen kahden euron raja on jo ylitetty. Tankillinen polttoainetta maksaa nyt euroissa selvästi enemmän kuin vuosi sitten.
Polttoaineiden hintakehitys on saanut monet suomalaiset huolestumaan. Äkkiä nousseet hinnat kirpaisevat. Kuinka kauan tässä voi enää ajaa kesämökille, töistä puhumattakaan?
Hallitus on alkanut suunnitella jopa erilaisia kompensaatioita autoilijoiden tueksi energian hinnan nousun takia. Monet asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että toimenpiteet eivät välttämättä ole perusteltuja.
Käytämmekö siis todella tuloistamme yhä yhtä suuren tai jopa suuremman osan polttoaineeseen kuin aiemmin?
Ajamisen kustannuksia voidaan tarkastella myös toisella tavalla, kuin vain tuijottamalla bensiinin litrahintaa huoltoasemalla. Ansiotasomme nousee jatkuvasti, mikä tarkoittaa, että tienaamme jokaista työtuntia kohden keskimäärin enemmän ja enemmän joka vuosi.
Vaikka polttoaineen hinta on nimellisesti noussut, myös ostovoimamme on samalla kasvanut. Myös ajoneuvojen hyötysuhde on ajan kuluessa muuttunut huomattavasti paremmaksi. Autojen keskimääräinen kulutus on laskenut noin 20 prosenttia siitä, mitä se oli 15 vuotta sitten. Keskimäärin kulutamme siis polttoainetta huomattavasti vähemmän.
Kun huomioimme palkansaajien ostovoiman kehityksen ja autojen parantuneen tehokkuuden, niin tilastojen ja laskelmien valossa näyttää siltä, että itse asiassa ajamme edelleen yhdellä työtunnilla pidemmälle kuin joskus aiemmin.
Vaikka tilanne on muuttunut nopeasti, se ei välttämättä tarkoita, että meillä on vielä tarvetta politiikkamuutoksille. Siirrymme kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, ja on luonnollista, että polttoaineen hinta kallistuu tulevina vuosina.
Pyrkimys on kannustaa ihmisiä irtaantumaan fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä. Kysymys on myös siitä, miten erilaiset politiikkatoimet tavoitteen toteuttamista edesauttavat.
Paavo Hurri
Insinööriliiton ekonomisti
