Keppiä ja porkkanaa

Yhden asian Smolnassa hallitusneuvotteluja käyvät kolmen puolueen puheenjohtajat ovat tehneet kansalaisille selväksi. Julkisen sektorin on säästettävä ja sopeutettava – ja paljon.

Puhuvat kymmenestä miljardista eurosta. Summa on niin iso, että menojen yliviivaukseen ei enää virkamiehen tavallinen punakynä riitä. Tarvitaan pensseliä, leveää sellaista.

Tuleva pääministeri Juha Sipilä toteaa lähes puolihuolimattomasti Suomen jääneen hyvinvointivaltion vangiksi. Takavuosien poliitikkosukupolvien lapsi tuntee hetken syyllisyyttä kaikesta siitä hyvästä, mitä Sipilän, Soinin ja Stubbin edeltäjät ovat hänelle, hänen vanhemmilleen ja lapsilleen kyenneet luomaan.

Samalla ikääntynyt hyvinvointivaltion luomus tuntee kylmyyden hiipivän sisuksiinsa. Mitä tuo hyväntuuliselta vaikuttava miesjoukko aikoo kansalaisille tarjota? Oli summa sitten neljä, kuusi tai kymmenen miljardia, säästöt ja sopeutukset iskevät moneen suomalaiseen, toisiin kipeämmin, toisiin tuskin ollenkaan.

Menojen ja säästöjen suhteen asia on tullut selväksi, näin ei voida loputtomiin jatkaa. Vaikea kiistää, valtion ja kuntien menot on jollakin aikavälillä sopeutettava tuloihin. Keneltä otetaan ja kenelle edelleen annetaan, se on poliittinen kysymys, johon Smolnassa etsitään vastausta.

Työstä, toimeentulosta ja yrittämisestäkin on hallitusneuvotteluissa ja niiden alla puhuttu. Suomalaisen teollisuuden tilaa ja viennin vähäisyyttä on surkuteltu. Uutta potkua pitäisi teollisuuteen ja yrityksiin saada, jotta maahan syntyisi uutta työtä ja toimeliaisuutta.

Oikeassa tulevat hallitusherrat tässäkin ovat, ei siinä mitään. Työstä tässä on monella puute, niin, ja toimeentulosta myös. Kuulemma töitäkin pitäisi enemmän tehdä, mutta entä jos ei ole sitä vähääkään?

Nähtäväksi jää, miten uusi hallitus yrittää helpottaa työtä vailla olevien ihmisten tilannetta. Puheiden ja ennusmerkkien perusteella porkkanaa ei taida olla luvassa, keppiä kukaties sitäkin enemmän. Mutta katsotaan nyt hallitusohjelma ensin kaikessa rauhassa, ettei vaan anneta väärää todistusta liian aikaisin.

Yrityksiinhän niitä työpaikkoja syntyy, jos on syntyäkseen. Viime vuosina niitä ei ole toivottuun tahtiin syntynyt. Investoinnit ovat hiipuneet, koneita ja laitteita ei ole uusittu, yritykset eivät ole entiseen malliin olleet kiinnostuneita tutkimus- ja tuotekehittelystä.

Yrityksiä on kyllä kannustettu. Viime vaalikaudella yhteisöveroa laskettiin enemmän kuin koskaan, mutta työnantajien puolittaisista lupauksista huolimatta mitään järisyttävää investointiaaltoa tai työllisyyden parantumista ei ole tapahtunut. Valtiovallan kädenojennus on kyllä näkynyt miinuksena valtion verokertymässä ja plussana yritysten maksamissa osingoissa, ei juuri muussa.

Entä uusi hallitus, millä keinoin se aikoo ottaa tilanteen haltuun. Tarjoaako se keppiä vai porkkanaa, ja kenelle? Pannaanko työssä olevat tekemään töitä enemmän, jotta ulkomaiset sijoittajat saavat edelleen Suomesta totutun mukavan osinkotuoton? Onko yritysjohtajana mainetta niittäneellä pääministerillä keinoja saada yritykset toden teolla investoimaan ja rakentamaan Suomelle uutta nousua?

Nähtäväksi jää, katsotaan kaikessa rauhassa.