Suomalaiset työpaikat hiljenivät perinteiseen tapaan juhannuksen jälkeen. Heinäkuussa monissa yrityksissä ja julkishallinnossa paikalla oli vain ”päivystysvahvuus” eikä nykyisin aina sitäkään.
Me paikalle jääneet katsoimme haikein mielin selvästi iloisina ja suurin lomatoivein kesän viettoon kirmanneita työkavereita. Takaraivossa kangasteli ajatus, että kyllä minäkin sitten.
Parhaan lomasesongin aikana työskentelyssä oli etunsakin, aamulla ei ollut ruuhkaliikennettä, työmatkabusseissa ja -junissa sai varmasti istumapaikan. Lounaan ehti nauttia rauhassa, siis jos löysi avoimen lounasravintolan.
Puhelimien ja sähköpostiliikenteen hiljentyessä sai tilaisuuden siivota arkistoja, mapittaa tai hävittää pöydälle ja hyllyille kerääntyneitä papereita. Saattoi jopa ennättää valmistella väistämättä saapuvaa syksyäkin.
Jännitystäkin oli tarjolla: meitä jo vuosien ajan tarkkana pitänyt huijarirengas aktivoitui jälleen ja lähetti huijauslaskuja, valekarhuja ja lumetarjouksia. Jos niihin joku jossakin harhautui, niin selvittelyä sai sitten jatkaa pitempäänkin.
Elokuun alkaessa työkaverit palailivat työpöytiensä ääreen täynnä lomajuttuja mökeiltä ja muilta mailta. Suomen kesä oli poikkeuksellisen antelias säiden suhteen, kaikki olivat saaneet nauttia kauniista ja helteisistä lomapäivistä. Salasanat ja työasiat oli sopivasti unohdettu.
Loman aloittajana kaikki on vielä makeasti edessäpäin, jos ei helteet, niin ainakin pitkät hitaat aamut, aamusumusta kosteat nurmikot ja metsät ja oma Aika isolla A:lla.
Marja RiihimäkiUuden Insinööriliiton asiamies
